Avainsana: omahoito

6.1.2019 Kirsi Stjernberg

Letkuton Omnipod – oikotie onneen?

Viime kevään korvalla valittelin uupunutta olemustani puolisolleni. Melkein itkua vääntäen selitin, että ihan sama mitä hyvinvoinnilleni koetan tehdä. Jos ryhdistäydyn liikunnan suhteen, kärsin jatkuvista matalista verensokereista. Tämä johtaa ylimääräisiin välipaloihin, mikä puolestaan johtaa painonnousuun. Jos taas vähennän kunnolla insuliineja, mennäänkin äkkiä kovin korkealla ja sitten väsyttää sen takia. Ainaista säätämistä. Tähän päälle vielä muutama unohtunut […]

12.6.2018 Maria Rasalahti

Lentäen uuteen arkeen

Palasin töihin maaliskuun alussa ja uuden arjen opettelu on vienyt mennessään. Minusta tuntui mahdottomalta lähteä taas töihin ja jättää D-poika itsekseen pitkien iltapäivien ajan. Kuinka hän selviäisi itsekseen kotona? Olemme miehen kanssa molemmat pitkän matkan päässä töissä. Onneksemme saimme kevään ajaksi lääkärin todistuksella 3-luokkalaiselle pojalle paikan koulun iltapäiväkerhosta, jossa iltapäivät sujuvat turvallisesti aikuisen ohjaajan valvonnassa. Töissä käymisen ja pitkien työmatkojen yhdistelmä tuntui d-lapsen kanssa mahdottomalta, mutta iltapäiväkerhon kanssa arki alkoi sujumaan pian lentäen aikaa vastaan työpaikan ja koulun välillä.

Pienet sankarit

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.

Diabeteskeskus – repullinen reipasta mieltä

Olen kokenut leireilijä. Lapsena olin säännöllisesti mukana urheiluseuratoiminnassa ja muistan, että tavalliseen koulunkäyntiinkin joskus haettiin erilaista näkökulmaa leirikouluilemalla. Kotiin tuli aina ennen leiriajankohtaa kutsukirje, jossa ohjelman lisäksi listattiin tarpeelliset mukaan pakattavat tarvikkeet. Lopussa kehoitettiin lähes poikkeuksetta ottamaan mukaan repullinen reipasta mieltä.

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus

Viime viikkoina omaan diabetes-hoitokuplaani on tunkeuduttu.

Ensimmäinen tunkeutuminen tapahtui silloin, kun viimeisin Diabetesliiton jäsenlehti (4/2016) tuli postissa. Luin lehdestä ensimmäistä kertaa Sisusta, vaikka kirjoitus on julkaistu myös Lastenklinikoiden Kummit ry:n blogissa 3.6.2016.

Liike on lääke – vai pelkkää murhetta vain?

Erään kerran tahkosin uima-allasta päästä päähän. Olo oli tosi jähmeä, ja ihmettelin, mistä mahtaa johtua, ettei uinti kulje ollenkaan. Painavatko edellisten päivien pyöräilyt vielä reisissä vai onko huonoilla yöunilla todella näin iso vaikutus?

Kun liike loppui, ei tarvinnut enää arvailla. Sen kertainen lottoarvonta oli mennyt pieleen. Uinnit oli uitu aivan liian matalilla sokereilla, ja altaasta nousun jälkeen alkoi olla kiire korjata tilannetta.

Kohti uusia tavoitteita

Hiukan jäi hämmentynyt olo viime syksyn poliklinikkakäynnin jälkeen. Pojalla kesän aikainen kasvupyrähdys ja syksyn koulun aloitus ja oli tehneet vanhat määrät riittämättömiksi. Ja se näkyi verensokeri arvoissa, tiesin sen jo astuessamme polin ovesta sisään.

JuuTuupit apuna

YouTube on Googlen netissä toimiva videopalvelu. YouTubessa käyttäjä voi lisätä omia videoita tai katsoa sekä ladata muiden käyttäjien lisäämiä videoita. Sivusto on startannut helmikuussa 2005 ja on netin suosituin suoratoistopalvelu. YouTubeen ladataan joka minuutti 100 tuntia videosisältöä, eli yhdessä vuorokaudessa sisältöä ladataan yli 16 vuoden edestä. Päivittäin palvelussa katsotaan yli neljä miljardia videota ja kuukaudessa YouTubessa käy […]

Keskipiste

En totu siihen. Astuessani diabetespoliklinikan vastaanottohuoneeseen olen yhtäkkiä keskipiste. Minua katsotaan, minulta kysellään asioita ja terveyteeni liittyviä tietoja pohditaan. Joskus minusta tuntuu, että diabetes on kuitenkin se, joka saa huomion. Se ansaitsee huomion enkä minä. Perusterveenä en edes kävisi siellä.