Kirjoittajalta Sari Pihlava

Sari Pihlava
6.2.2018 Sari Pihlava

Onko pakko, jos ei jaksa?

Olisi ihanaa esiintyä voittajana. Silloin voisin kirjoittaa siitä, miten diabeteksen hoito meinasi kerran uuvuttaa minua, mutta sitten keksin keinon, jonka avulla selätin kaiken kuormituksen.

Tästä ei taida kuitenkaan tulla tuollaista sankaritarinaa, harmi sinänsä.

Sari Pihlava
18.11.2017 Sari Pihlava

Hei hei mitä kuuluu?

Joskus riittää pelkkä uimahallissa nähty sensori, toisinaan ohimennen havaittu verensokeriskannaus tai ravintolan pöydälle asetettu insuliinikynä. Ne ovat pieniä tunnusmerkkejä, joita moni ei huomaa. Minulle ne kuiskivat, että kuulumme samaan heimoon. Pistämme elääksemme, laskemme syödäksemme ja tiedämme taatusti, että vuoristorata tarkoittaa muutakin kuin pelkkää huvipuistolaitetta.

Sari Pihlava

Pitääkö olla huolissaan?

Parikymppisenä tuli eleltyä kepeästi. Diabetes kulki toki matkassa, mutta elämässä vallitsi ihana huolettomuus. Olin vahvasti sitä mieltä, että ei diabetekseni mihinkään vaikuta, ihan normaalia elämää tässä eletään.

Nykyään tilanne on vain osittain samanlainen – ei sairaus edelleenkään taida rajoituksia asettaa, mutta omasta terveydestä riittää huolta ihan eri tavalla.

Sari Pihlava

Hyvä verensokeri = hyvä ihminen

On aamuja, jolloin aurinko tervehtii minua. Sensori on piirtänyt koko yön kaunista verensokerisuoraa, ja yksittäinen kalibrointimittaus jatkaa samaa upeaa linjaa. Siinä hetkessä kaikki on hyvin. Olen onnistunut, olen hyvä. Tulkoon päivästäkin yhtä upea.

Sitten on niitä toisenlaisia aamuja. Heti kun avaan silmäni, joudun kohtaamaan oman epäonnistumiseni. Verensokeri yli kymmenen! Missä nyt meni pieleen? Imeytyivätkö hiilihydraatit viiveellä? Kävikö verensokeri yöllä matalalla ja kroppa korjasi korkealle vai olenko ollut nousukiidossa koko yön? Miten ylipäätään on mahdollista, että en vieläkään osaa?

Sari Pihlava

Liike on lääke – vai pelkkää murhetta vain?

Erään kerran tahkosin uima-allasta päästä päähän. Olo oli tosi jähmeä, ja ihmettelin, mistä mahtaa johtua, ettei uinti kulje ollenkaan. Painavatko edellisten päivien pyöräilyt vielä reisissä vai onko huonoilla yöunilla todella näin iso vaikutus?

Kun liike loppui, ei tarvinnut enää arvailla. Sen kertainen lottoarvonta oli mennyt pieleen. Uinnit oli uitu aivan liian matalilla sokereilla, ja altaasta nousun jälkeen alkoi olla kiire korjata tilannetta.

Sari Pihlava

D-tytön kosiovinkit

Huomasitko, että tänään on karkauspäivä? Vuosi on suunnilleen 365,25 vuorokauden pituinen, ja koska kalenteriin ei voi neljäsosapäiviä laittaa, niistä yhdistetään yksi kokonainen vuorokausi jokaisena karkausvuotena. Vanhan perinteen mukaisesti näin kummallisena päivänä meillä naisillakin on lupa kosia.

Omaa nimetöntäni sormukset ovat koristaneet jo pitkään, mutta olen tänään hengessä mukana ja jaan kosiovinkkejä naimattomille d-neidoille.

Sari Pihlava

Ilta, jolloin isä itki

Elettiin vuotta 1988, ja joulu oli lähestymässä samaan tapaan kuin nytkin.

Olin viidennellä luokalla, ja joulujuhlaharjoitukset pyörivät koulussa hyvää vauhtia. Minun oli määrä olla jouluevankeliumin enkeli. Rooli oli tosi mieleinen, sillä asun kauneus hiveli ja aidon kynttilän piteleminen tuntui vastuulliselta tehtävältä.

Vaan kuinkas kävi! Nuhaa ja kuumetta juuri ennen juhlia.

Sairastin ja jännäsin. Ehtisinkö parantua? Päästäisikö äiti jo kouluun? Vielä tuossa vaiheessa en tiennyt, että tulossa oli jotain muutakin kuin pelkkä nuha.

Sari Pihlava

Saisiko olla helppo vai vaikea diabetes?

Välillä diabetekseni temppuilee; joskus on minun vuoroni. Eteenpäin kuitenkin mennään, jos ei käsi kädessä, niin ainakin rinnakkain ja suurin piirtein sovussa. Vähän uuvuttava kaveri se joskus on, mutta minkäs teet.

Viime aikoina olen mietiskellyt, miksi diabeteksen hoito sujuu joillakin ongelmitta ja joillakin taas ei. Sama sairaushan meillä kaikilla ykkösillä on. Toki ihmiset, elämäntilanteet ja elintavat ovat erilaisia. Vaan miten ne diabetekset – olisivatko nekin erilaisia?

Sari Pihlava

Sinulle, joka menit rakastumaan diabeetikkoon

On ollut onni tavata mies, joka suhtautui varauksetta piikkeihini, vaikka hän itse kovin piikkikammoinen onkin. Siinä elämäntilanteessa, melkein kaksikymmentä vuotta sitten, itsekin toki vielä väitin, ettei diabetekseni mihinkään vaikuta – ihan normaalia elämää voitaisiin elää. Vaan onhan se nyt nähty, että vaikutuksia on.