Kategoria: Ykköstyyppi

Koira kuvipuistossa
Laura Manninen
10.9.2019 Laura Manninen

Tuleeko Intosta hypokoira?

Olen potenut koirakuumetta jo vuosia. Tavatessani diabetesympyröissä taitavia, siniliivisiä haukkuja, jotka osaavat ilmaista liian korkean ja liian matalan verensokerin ja tuoda pyynnöstä vaikkapa pillimehun, koirakuumeeni on täsmentynyt hypokoirakuumeeksi. Olisipa upeaa, jos lemmikki pystyisi herättämään yöllä verensokerin pudotessa! Nyt  haave on puolentoista vuoden sinnikkään kouluttamisen päässä. Meille muutti vappuna Into, tuolloin kahdeksanviikkoinen australianlabradoodle. Elokuun lopulla Into […]

Miika Miettinen
23.1.2019 Miika Miettinen

Diabetes – Arjessa mukana

Kymmenes joulukuuta 2018 on päivä, joka jää varmasti mieleeni. Silloin minulla diagnosoitiin tyypin 1 diabetes, ja sairaus tulee olemaan mielessäni joka ikinen päivä loppuelämäni – halusinpa tai en. Viitteitä diabeteksesta minulla oli jo noin kaksi vuotta sitten jouluna, kun mittasimme kotona verensokerit. Yllättäen ne olivat minulla koholla. Seuraavana päivänä tilanne oli normaali, joten sen enempää […]

Kirsi Stjernberg

Letkuton Omnipod – oikotie onneen?

Viime kevään korvalla valittelin uupunutta olemustani puolisolleni. Melkein itkua vääntäen selitin, että ihan sama mitä hyvinvoinnilleni koetan tehdä. Jos ryhdistäydyn liikunnan suhteen, kärsin jatkuvista matalista verensokereista. Tämä johtaa ylimääräisiin välipaloihin, mikä puolestaan johtaa painonnousuun. Jos taas vähennän kunnolla insuliineja, mennäänkin äkkiä kovin korkealla ja sitten väsyttää sen takia. Ainaista säätämistä. Tähän päälle vielä muutama unohtunut […]

Kirsi Stjernberg

Minä diabeteksen takana – maailman diabetespäivä 14.11.

Maailman diabetespäivää vietetään 14.11. Sen kunniaksi julkaisemme täällä Deeblogissa päivän mittaan monta bloggausta parin tunnin välein. Kukin kirjoittaja jakaa kanssanne palasen ajankohtaisista ajatuksistaan tai tämän hetken tunnelmistaan sairauden suhteen. Seuraathan mukana!   Vastuunkantaja Vastuunkantajan, vähän varautuneenkin, sellaisen diabetekseni on minusta tehnyt. Lapseni diabetes puolestaan teki minusta aina valppaan ja väliin voimattomankin. Mutta ehkä sentään samalla […]

Jenni Kulo

Ystäväni, elämänkumppanini iso Dee

Yhteinen taipaleemme alkoi helmikuussa 1976. Minä morsian olin yhdeksän vuoden ikäinen ja sulho DM todennäköisesti useamman sata vuotta . Kuherruskuukausi sujui uuden elämäntavan opettelussa. Olin ylpeä oppiessani pistämään itseäni. Monta kertaa pidin koulussa esitelmän  diabeteksesta. Esitelmän aluksi pistin itseäni. Sain sillä teolla tarkkaavaisen yleisön. Hoidon kehittyminen toi aina uutta tietoa jaettavaksi.  Samalla valistin luokkakavereitani ja […]

Maaret Weide

Insuliinipumppuko petikaveriksi?

Niin siinä kävi, että pumppulainen minusta tuli muutama viikko sitten. Sensoroiva insuliinipumppu tekee sen mistä olin haaveillut. Unelmista voi siis tulla totta, joskus nopeastikin. Minimed 640G -insuliinipumppu ja minä olemme kohdanneet.

Jenni Kulo

Pahin kaikista

Urani diabeetikkona saavutti 42 vuoden virstanpylvään helmikuussa. Matka on ollut pitkä, maailmankatsomusta avartava, oppimista, sopeutumista, nöyrtymistä ja uuvuttavaa. Se on antanut paljon kokemuksia, hyviä ja pahoja, sekä kaikkea siltä väliltä. Olen aina vaatinut itseltäni diabeteksen hoidossa täydellisyyttä. Olen armoton itseäni kohtaan. Orjapiiskuri, joka ei hyväksy epäonnistumista ja  onnistumisesta ei palkitse. Lapsuudesta muistan pissanäytteet. Pipetillä otettiin […]

Maaret Weide

Mittaa, skannaa, merkitse, tallenna

Ilman sokerimittausten merkintöjä ja tallentamisia en muistaisi mitä kuusi viikkoa sitten torstaina klo 15 olen tehnyt tai tapahtunut, kun sokerit ovat käyttäytyneet poikkeavasti normaalitasosta. Toisaalta merkinnät kertovat, että kuntosaliharjoittelu nostaa ensin sokereita ja sitten tullaan alas, kun sama ilmiö toistuu viikoittain aina tiistaisin klo 13-15 välillä. Mittaa, skannaa, merkitse, tallenna ovat neljä sanaa, joilla diabetekseni käyttäytymistä voin tulkita.