Kategoria: Ykköstyyppi

Laura Manninen
27.10.2019 Laura Manninen

Hypoja jahtaamassa

Hypokoirakoulutuksemme on edennyt vaiheeseen, jossa sekä Into että minä jahtaamme matalia verensokereita. Into pakastettuja, minä oikeita. Into oppi oikean nuuhkimistekniikan parin viikon treenin jälkeen. Aika tuntui loputtoman pitkältä ja olin vähällä turhautua. Onko koirani liian lahjaton tai keskittymiskyvytön, huomasin ajattelevani, kun muiden pennut jo suorittivat täyttä häkää. Onneksi lähetin treeneistämme videon kouluttajalle. Hän totesi, että […]

Laura Manninen
19.9.2019 Laura Manninen

Into tapaa hypokoira Staran

Pitkän hypokoirakoulutuksen alkutaipaleella roolimallit tuovat uskoa. Onneksi saimme jo pikkupentuvaiheessa yhteyden labradoodle Staraan. Keväällä hypokoiraksi valmistunut Stara on samalta kasvattajalta kuin Into. Staran emäntä Katariina Lindgren, joka koulutti koiran lapsensa diabeteksen avuksi, antoi meille arvokkaita vinkkejä ennen kuin Into muutti taloon. Tärkeimmät opit olivat sosiaalistamisen merkitys, positiiviseen vahvistamiseen tutustuminen ja palkitseminen aina, kun koira katsoo […]

Laura Manninen

Tuleeko Intosta hypokoira?

Olen potenut koirakuumetta jo vuosia. Tavatessani diabetesympyröissä taitavia, siniliivisiä haukkuja, jotka osaavat ilmaista liian korkean ja liian matalan verensokerin ja tuoda pyynnöstä vaikkapa pillimehun, koirakuumeeni on täsmentynyt hypokoirakuumeeksi. Olisipa upeaa, jos lemmikki pystyisi herättämään yöllä verensokerin pudotessa! Nyt  haave on puolentoista vuoden sinnikkään kouluttamisen päässä. Meille muutti vappuna Into, tuolloin kahdeksanviikkoinen australianlabradoodle. Elokuun lopulla Into […]

Miika Miettinen

Diabetes – Arjessa mukana

Kymmenes joulukuuta 2018 on päivä, joka jää varmasti mieleeni. Silloin minulla diagnosoitiin tyypin 1 diabetes, ja sairaus tulee olemaan mielessäni joka ikinen päivä loppuelämäni – halusinpa tai en. Viitteitä diabeteksesta minulla oli jo noin kaksi vuotta sitten jouluna, kun mittasimme kotona verensokerit. Yllättäen ne olivat minulla koholla. Seuraavana päivänä tilanne oli normaali, joten sen enempää […]

Kirsi Stjernberg

Letkuton Omnipod – oikotie onneen?

Viime kevään korvalla valittelin uupunutta olemustani puolisolleni. Melkein itkua vääntäen selitin, että ihan sama mitä hyvinvoinnilleni koetan tehdä. Jos ryhdistäydyn liikunnan suhteen, kärsin jatkuvista matalista verensokereista. Tämä johtaa ylimääräisiin välipaloihin, mikä puolestaan johtaa painonnousuun. Jos taas vähennän kunnolla insuliineja, mennäänkin äkkiä kovin korkealla ja sitten väsyttää sen takia. Ainaista säätämistä. Tähän päälle vielä muutama unohtunut […]

Kirsi Stjernberg

Minä diabeteksen takana – maailman diabetespäivä 14.11.

Maailman diabetespäivää vietetään 14.11. Sen kunniaksi julkaisemme täällä Deeblogissa päivän mittaan monta bloggausta parin tunnin välein. Kukin kirjoittaja jakaa kanssanne palasen ajankohtaisista ajatuksistaan tai tämän hetken tunnelmistaan sairauden suhteen. Seuraathan mukana!   Vastuunkantaja Vastuunkantajan, vähän varautuneenkin, sellaisen diabetekseni on minusta tehnyt. Lapseni diabetes puolestaan teki minusta aina valppaan ja väliin voimattomankin. Mutta ehkä sentään samalla […]

Jenni Kulo

Ystäväni, elämänkumppanini iso Dee

Yhteinen taipaleemme alkoi helmikuussa 1976. Minä morsian olin yhdeksän vuoden ikäinen ja sulho DM todennäköisesti useamman sata vuotta . Kuherruskuukausi sujui uuden elämäntavan opettelussa. Olin ylpeä oppiessani pistämään itseäni. Monta kertaa pidin koulussa esitelmän  diabeteksesta. Esitelmän aluksi pistin itseäni. Sain sillä teolla tarkkaavaisen yleisön. Hoidon kehittyminen toi aina uutta tietoa jaettavaksi.  Samalla valistin luokkakavereitani ja […]

Maaret Weide

Insuliinipumppuko petikaveriksi?

Niin siinä kävi, että pumppulainen minusta tuli muutama viikko sitten. Sensoroiva insuliinipumppu tekee sen mistä olin haaveillut. Unelmista voi siis tulla totta, joskus nopeastikin. Minimed 640G -insuliinipumppu ja minä olemme kohdanneet.