Kategoria: D-lasten vanhemmat

23.5.2019 Miia Tuomaala

Aina sydämessäni

Parin viikon takainen äitienpäivä herätti minussa monenlaisia tunteita. Tunteet voisi tiivistää lauseeseen: elämäni musertavin ja viisain äitienpäivä. Sellaisen koin vuosi sitten. Nimittäin vuosi sitten elimme perheenä tilanteessa, jossa elämän erilaiset rankat tapahtumat ja lapsen vaativa sairaudenhoito olivat uuvuttaneet molemmat vanhemmat tyystin. Meillä oli satojen tuntien univelka, eikä mieli kestänyt enää kaikkea elämän eteen heittämää kuormaa. […]

10.4.2019 Miia Tuomaala

Näkymättömät muskettisoturit

Tänään vietetään kansainvälistä sisaruuden päivää. Erityistarpeisen lapsen sisarukset ovat hekin erityisiä omalla tavallaan, heidän elämänsä ei ole samanlaista kuin terveiden lasten perheissä. Vaikka he eivät itse sairasta tai heidän toimintakykynsä ei ole rajoittunut, he elävät sellaisten asioiden kanssa, joista monet muut lapset eivät tiedä yhtään mitään. Sairauden tai vamman myötä sisaruksillekin avautuu uudenlainen maailma. Tuo […]

Rohkeat toivonkantajat

Toivo, tuo elämää ylläpitävä eliksiiri Edellisessä kirjoituksessani totesin, että huterakin polku kantaa. Miten vaikea ajatusta on ollut uskoa, kun monta vuotta putkeen on elänyt selviytyen tunnin, pahimpina hetkinä minuutin kerrallaan.  Kun keho tuntuu siltä, että ei voi liikahtaa senttiäkään mihinkään suuntaan, kun sydänoireet saavat pelkäämään, että sydän pettää kuorman alla ja kun mieli on menettänyt […]

Maria Rasalahti

Uutta energiaa etsimässä – Muutoksen positiivinen voima

Seitsemän vuotta on vierähtänyt pojan sairastumisesta. Näinä vuosina jaksamisen aaltoilu on tuottanut elämään ylitsepääsemättömän näköisiä vuoria ja myös solia, joissa lipua kevyen tuulen vietävänä. Miten onkaan uuden vuoren kohdatessa tuntunut toivottomalta ylittää se kiipeämällä raskaita jyrkänteitä ylös – kunnes on saavuttanut huipun, ja alamäen laskeutuminen on alkanut. Mäen alas pääsykään ei välttämättä ole ollut helppoa, […]

Huterakin polku kantaa

Tervetuloa lukemaan ajatuksiani ja kokemuksiani, yhdenlaista toipumistarinaa.  Mitään supersankaritarinaa et saa kuitenkaan luettavaksesi, etkä tule lukemaan ihmeistä, jotka tippuivat taivaalta ja joiden myötä yhdessä yössä kaikki muuttui helpommaksi. Elämä ei ole päästänyt tätä äitiä helpolla- ja se on onni se! Meidän perheen viime vuosiin on mahtunut hyvin monenlaisista tilanteista selviytymistä. Toipumisen matkalla olen kohdannut lukuisia […]

Maria Rasalahti

Kun kaikki on hyvin

On ihana löytää välillä se tunne että kaikki on hyvin. Kaikki kulkee kuin omalla painollaan, tasaisesti ja ilman yllätyksiä. Se on välillä vain hetkellistä. Ja välillä kestää kauemmin. Sen tunteen kun löytää tuntuu huojentavalta. Kun kaikki on hyvin, voi sanoa hymyssä meillä sujuu tällä hetkellä hyvin. Sitä on myös välillä vaikea uskoa, koska tietää mitä […]

Maria Rasalahti

Helteestä pakkasiin – insuliinien säilyttäminen

Viime kesänä insuliinien säilyttäminen kuumuudelta suojattuna tuotti enemmän harmaita hiuksia kuin lapsen verensokerin seilaaminen. Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan. Onkohan silloin -30 astetta? Kesällä oli huikeita hellejaksoja ja tietenkin insuliinien oikein säilyttäminen  mietitytti. Tarkistan vielä kertaalleen jääkaapissa säilytettävien insuliinien paketista: Käytön aikana: säilytä alle 30 °C. Joopa joo. Sisällä on 23-25 °C (kiitos ilmalämpöpumpun), ulkona 30 °C […]

Maria Rasalahti

Lentäen uuteen arkeen

Palasin töihin maaliskuun alussa ja uuden arjen opettelu on vienyt mennessään. Minusta tuntui mahdottomalta lähteä taas töihin ja jättää D-poika itsekseen pitkien iltapäivien ajan. Kuinka hän selviäisi itsekseen kotona? Olemme miehen kanssa molemmat pitkän matkan päässä töissä. Onneksemme saimme kevään ajaksi lääkärin todistuksella 3-luokkalaiselle pojalle paikan koulun iltapäiväkerhosta, jossa iltapäivät sujuvat turvallisesti aikuisen ohjaajan valvonnassa. Töissä käymisen ja pitkien työmatkojen yhdistelmä tuntui d-lapsen kanssa mahdottomalta, mutta iltapäiväkerhon kanssa arki alkoi sujumaan pian lentäen aikaa vastaan työpaikan ja koulun välillä.

Maria Rasalahti

Pienet sankarit

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.