Kategoria: D-lasten vanhemmat

D-lasten vanhemmat

13.3.2023 Peter Lindberg

Kuinka diabetes alkaa?

Tänään tuli eskarista soitto kello 15. Tyttäremme insuliinipumppu oli antanut omituisen virheilmoituksen, jossa luki “Säiliö ja setti”, ja pumppu näytti insuliinin syötön olevan tauolla. Jätin kaiken töissä ja hyppäsin metroon. Pohdin samalla, miten kaikki oikein alkoi diabeteksen kanssa. Vappu oli tuloillaan herran vuonna 2022. Oli jotenkin harmaata ja melankolista. Oletan, että olimme säätäneet Alzheimer-vanhusten asioita, […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

1.3.2023 Peter Lindberg

Keski-ikäinen mies on paras kaikessa, myös diabeteksen hoidossa

Tervehdys. Tervetuloa minun terapiaani. Kirjoitan “hauskasti” perheemme arjesta. Tyttärellämme puhkesi diabetes melkein vuosi sitten vappuna. Tämä ei ole asiantuntijablogi; mitään ei kannata tehdä ainakaan samalla tavalla. Aloitimme monipistoshoidolla ja Libren sensorilla. Sensori on yhteydessä kännykkään, joka taas on yhteydessä vanhempien kännyköihin ja hoitokumppaniin, meidän tapauksessamme lastensairaalaan. Sensori siis hälyttää, kun sokerit nousevat tai laskevat. Tässä […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

23.6.2022 Salla Vähäkangas

Unelmista ei tarvinnutkaan luopua

”Uskon, että lapsellanne on ykköstyypin diabetes.” Kuulen sanat helmikuussa esikoisen, 10 kk, oireiltua oudosti muutaman päivän. Tunnen, kuinka kehoni jännittyy, pala iskee kurkkuun, enkä pysty pidättämään kyyneliä. Mitä se tarkoittaa? Mitä nyt tapahtuu? Yhtäkkiä olemme ambulanssissa ja perille päästyämme lastani viedään. Tilanne on kuin elokuvassa: vastassa on monta hoitajaa ja lääkäriä, joku kysyy minulta jotakin, […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

10.2.2020 Miia Tuomaala

Vahvistaen vai vältellen?

Julkisesti kirjoittaessa ei varmasti kukaan kirjoittaja välty sen pohtimiselta, minkä verran omasta elämästä haluaa jakaa niin, että kuka tahansa voi sen lukea. Kuulemieni kommenttien takia ajattelen, että moni saattaa ihmetellä ja paheksuakin, miksi kukaan haluaa jakaa omia asioitaan tuntemattomien ihmisten luettavaksi. Erityisesti lasten osalta jotkut ajattelevat, että asioiden salailu mahdollisimman pitkälle olisi lasten etu. Itse […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

31.12.2019 Miia Tuomaala

Valmis uuteen vuoteen

Vuoden vaihtuessa mieli usein vaeltaa läpi kuluneen vuoden ja luo toiveita tulevalle vuodelle. Näin minunkin mieleni on tehnyt vuodesta toiseen. Vuoden 2014 päättyessä olin ainoastaan kiitollinen ja helpottunut, kun tuo elämämme rankin vuosi oli ohitse. En onnekseni tiennyt, mikä kaikki meitä odotti. Enää en tiedä, mikä viime vuosista on ollut kaikkein vaikein. Huolimatta monenlaisista hurjista […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

17.10.2019 Miia Tuomaala

Turvana toisillemme

”Joskus pelkkä kädenojennus toista kohti riittää, muuta ei tarvita turvan luomiseen. Eikä haittaa, onko käsi pieni vai iso, likainen vai viimeisen päälle huoliteltu, sileä vai ryppyinen. Kunhan sen on tarkoitus ojentua turvaksi jollekin, sen merkitys on korvaamaton. Huolimatta rypyistä ja likaisuudesta, sellainen käsi on kaunein maailmassa, joka pystyy hellästi nostamaan kaatuneen maasta. Turvaton ihminen ei […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

30.9.2019 Miia Tuomaala

Karuissa oloissa kukkivat sitkeimmät

”Kyllä ne huolet tulla saa, kyllä ne murheet tulla saa, me kestetään mitä vaan; me ollaan kimpale kultaa!” laulaa Elonkerjuu-yhtye. Tuota asennetta on meidän vanhempien elämässä tarvittu jo todella monia vuosia. Sen voimalla on porskutettu silloinkin, kun voimia ei ole ollut jäljellä enää yhtään. Meidän kohdalle on osunut runsaasti voimia kuluttavia tapahtumia, joille kukaan ei […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

23.5.2019 Miia Tuomaala

Aina sydämessäni

Parin viikon takainen äitienpäivä herätti minussa monenlaisia tunteita. Tunteet voisi tiivistää lauseeseen: elämäni musertavin ja viisain äitienpäivä. Sellaisen koin vuosi sitten. Nimittäin vuosi sitten elimme perheenä tilanteessa, jossa elämän erilaiset rankat tapahtumat ja lapsen vaativa sairaudenhoito olivat uuvuttaneet molemmat vanhemmat tyystin. Meillä oli satojen tuntien univelka, eikä mieli kestänyt enää kaikkea elämän eteen heittämää kuormaa. […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

10.4.2019 Miia Tuomaala

Näkymättömät muskettisoturit

Tänään vietetään kansainvälistä sisaruuden päivää. Erityistarpeisen lapsen sisarukset ovat hekin erityisiä omalla tavallaan, heidän elämänsä ei ole samanlaista kuin terveiden lasten perheissä. Vaikka he eivät itse sairasta tai heidän toimintakykynsä ei ole rajoittunut, he elävät sellaisten asioiden kanssa, joista monet muut lapset eivät tiedä yhtään mitään. Sairauden tai vamman myötä sisaruksillekin avautuu uudenlainen maailma. Tuo […]

LUE KOKO JUTTU ›

D-lasten vanhemmat

25.2.2019 Miia Tuomaala

Rohkeat toivonkantajat

Toivo, tuo elämää ylläpitävä eliksiiri Edellisessä kirjoituksessani totesin, että huterakin polku kantaa. Miten vaikea ajatusta on ollut uskoa, kun monta vuotta putkeen on elänyt selviytyen tunnin, pahimpina hetkinä minuutin kerrallaan. Kun keho tuntuu siltä, että ei voi liikahtaa senttiäkään mihinkään suuntaan, kun sydänoireet saavat pelkäämään, että sydän pettää kuorman alla ja kun mieli on menettänyt […]

LUE KOKO JUTTU ›