Tekijä: Laura Manninen

Miten ylpeä voikaan olla koirastaan? Into suoritti hypokoirakoulutuksen ensimmäisen osatavoitteen ensi yrittämällä ja emäntä koki tunneryöpyn. Viime lähijaksolla oli ensimmäinen mahdollisuus suorittaa osatavoite, johon kuuluvat hajuerottelu ja ilmaisu. En ollut jaksanut työkiireissä ja syksyn synkimmillä pimeillä harjoitella niin paljon kuin aikaisemmin. Ajattelin, että emme taida vielä edes yrittää osatavoitetta, vaan treenaamme suosiolla kuukauden lisää. Harjoittelu […]

Hypokoirakoulutuksemme on edennyt vaiheeseen, jossa sekä Into että minä jahtaamme matalia verensokereita. Into pakastettuja, minä oikeita. Into oppi oikean nuuhkimistekniikan parin viikon treenin jälkeen. Aika tuntui loputtoman pitkältä ja olin vähällä turhautua. Onko koirani liian lahjaton tai keskittymiskyvytön, huomasin ajattelevani, kun muiden pennut jo suorittivat täyttä häkää. Onneksi lähetin treeneistämme videon kouluttajalle. Hän totesi, että […]

Pitkän hypokoirakoulutuksen alkutaipaleella roolimallit tuovat uskoa. Onneksi saimme jo pikkupentuvaiheessa yhteyden labradoodle Staraan. Keväällä hypokoiraksi valmistunut Stara on samalta kasvattajalta kuin Into. Staran emäntä Katariina Lindgren, joka koulutti koiran lapsensa diabeteksen avuksi, antoi meille arvokkaita vinkkejä ennen kuin Into muutti taloon. Tärkeimmät opit olivat sosiaalistamisen merkitys, positiiviseen vahvistamiseen tutustuminen ja palkitseminen aina, kun koira katsoo […]

Olen potenut koirakuumetta jo vuosia. Tavatessani diabetesympyröissä taitavia, siniliivisiä haukkuja, jotka osaavat ilmaista liian korkean ja liian matalan verensokerin ja tuoda pyynnöstä vaikkapa pillimehun, koirakuumeeni on täsmentynyt hypokoirakuumeeksi. Olisipa upeaa, jos lemmikki pystyisi herättämään yöllä verensokerin pudotessa! Nyt  haave on puolentoista vuoden sinnikkään kouluttamisen päässä. Meille muutti vappuna Into, tuolloin kahdeksanviikkoinen australianlabradoodle. Elokuun lopulla Into […]