Hypoja jahtaamassa

Hypokoirakoulutuksemme on edennyt vaiheeseen, jossa sekä Into että minä jahtaamme matalia verensokereita. Into pakastettuja, minä oikeita.

Into oppi oikean nuuhkimistekniikan parin viikon treenin jälkeen. Aika tuntui loputtoman pitkältä ja olin vähällä turhautua. Onko koirani liian lahjaton tai keskittymiskyvytön, huomasin ajattelevani, kun muiden pennut jo suorittivat täyttä häkää.

Onneksi lähetin treeneistämme videon kouluttajalle. Hän totesi, että palkitsen Inton väärässä kohtaa suoritusta. Kun korjasin omaa toimintaani, Into oppi asian hetkessä ja saimme luvan siirtyä käyttämään hypon tuoksua.

Olen määrittänyt arvon, jossa haluaisin Inton tulevaisuudessa ilmaisevan verensokerin laskun. Sitä arvoa Into nyt harjoittelee tunnistamaan muista tuoksuista. Harjoituksissa käytetään hajua, jonka olen pyyhkäissyt iholtani ja pakastanut, jotta molekyylit säilyisivät mahdollisimman hyvin.

Into on oppinut jo melko hyvin erottamaan hypon hajun muista hajuista. Harjoittelemme tätä oikeastaan päivittäin, ja se on Inton mielestä onneksi hurjan hauskaa (toki palkkiotkin ovat mehevät).

Vaan hypojen jahtaaminen juuri sopivalla hetkellä ei ole ollut minulle helppoa! Jouduimme pitämään viikon taukoa pelkästään siksi, ettei tallessa ollut yhtään hypohajua. Usein hypot yllättävät muualla kuin kotona. Toisinaan olen huomannut matalan verensokerin vasta, kun se on ehtinyt painua liian alas tai lähtenyt kääntymään ylös. Ja onpa syksyn flunssa- ja stressikausi tehnyt senkin, ettei hypoja ole esiintynyt tavalliseen tahtiin.

Hypokoirakoulutuksen toinen lähijakso oli viime viikonloppuna, ja näytti jo siltä, että joudumme lähtemään matkaan ilman tositavaraa. Koulutuksen etiikkaan nimittäin kuuluu, ettei matalia aiheuteta tahallisesti. Kun hypo sitten yllätti, olin perheenjäsenten mukaan iloisempi matalasta kuin koskaan ennen.

Into nuuhkutti hypoja keskittyneesti myös koulutustilanteessa, jossa oli läsnä muita koiria ja vieraita ihmisiä. Olin hurjan ylpeä hössöntössöpennustani.

Jatkoa ajatellen hypojen ahkera nuuskiminen kannattaa, sillä koiran hajuaisti kehittyy koko sen elämän ajan. Hajureseptorit uusiutuvat ja sellaiset lisääntyvät, jotka ovat koiran arjessa erityisen käytettyjä. Hypoja aistivat alueet nenässä ja aivoissa kasvavat harjoittelun myötä ja koira tulee yhä herkemmäksi tuoksulle. Sitä myötä haju saattaa tulevaisuudessa jopa herättää koiran. Ihmeellistä, eikö totta?

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä