Ykköstyyppi 5.12.2019 Laura Manninen

Into selvitti ensimmäisen vaiheen!

Miten ylpeä voikaan olla koirastaan? Into suoritti hypokoirakoulutuksen ensimmäisen osatavoitteen ensi yrittämällä ja emäntä koki tunneryöpyn.

Viime lähijaksolla oli ensimmäinen mahdollisuus suorittaa osatavoite, johon kuuluvat hajuerottelu ja ilmaisu. En ollut jaksanut työkiireissä ja syksyn synkimmillä pimeillä harjoitella niin paljon kuin aikaisemmin. Ajattelin, että emme taida vielä edes yrittää osatavoitetta, vaan treenaamme suosiolla kuukauden lisää.

Harjoittelu kurssipaikassa sujui Intolta kuitenkin hämmästyttävän etevästi, kymmenen koiran läsnäollessa ja vieraan ihmisen ohjatessa treeniä (on todettava, että Inton keskittymiskyky on erityisen terävä silloin, kun viekotteleva juustonhaju leijuu ilmassa).

Niinpä rohkaistuimme kokeilemaan hajuerottelun suorittamista. Into teki puhtaan sarjan. Olin paitsi yllättynyt myös yllättävän liikuttunut. Kyyneleet kihosivat silmiini ilosta ja ylpeydestä. Meidän hössöntössöpentu se porskutti! Kaikki pitkien työpäivien jälkeen pimeinä iltoina tehdyt treenit olivat kuitenkin kantaneet ja yhteistyö koiran kanssa toimi.

Seuraavaksi olen ryhtynyt opettamaan Intolle ilmaisua hypohajun ollessa läsnä. Olen valinnut, että Into ilmaisee matalan verensokerin tökkäämällä minua kuonolla reiteen. Harjoittelimme sitä aluksi erillään hajuerottelusta. Nyt treenamme näitä kahta välittömästi peräkkäin: säilötyn hypohajun nuuskaisu ja tuuppaus kuonolla reiteen tarkoittaa Intolle palkkiota. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että Into ryhtyisi oikeasti ilmaisemaan matalia verensokereitani, mutta olemme oikealla tiellä.

Into on nyt yhdeksän kuukautta vanha ja koirien murrosikä eli niin sanottu mörköikä tuo omat haasteensa. Intolla mörköikä on näkynyt lisääntyneenä itsepäisyytenä ja kummallisina pelkoina. Esimerkiksi parina viime yönä Into ei ole rauhoittunut nukkumaan, toisin kuin aina ennen, vaan on valojen sammuttua ryhtynyt haukkumaan. Ensimmäisellä kerralla sitä jatkui tunnin. Eilen hoksasimme, että ehkä Into on alkanut pelätä pimeää. Sytytimme yövalon, minkä jälkeen pentu rauhoittui unten maille.

Sanotaan, että mörköiässä kaikki pentuna opittu pyyhkiytyy pois, mutta se on vain vaihe ja opittu käytös palaa. Uskon ja luotan siihen, että Inton pohjat on tehty pentuna riittävän hyvin ja kohta meillä on iloinen, mutta yhä huippuaktiivinen nuori aikuinen. Inton toisinaan rasittavan aktiivinen luonne on koulutuksessa myös eduksi, sillä Into rakastaa uuden oppimista ja yhdessä puuhaamista. Tärkeitä ominaisuuksia hypokoiralle.