Tekijä: Jenni Kulo

Pelko-tunne, jota en usein ole yhdistänyt diabetekseeni. Kahtena iltana peräkkäin ulkoiluttaessani koiraani Tsorroa, elämänkumppanini iso dee muistutti olemassaolostaan. Puolentoistatunnin kävelylenkin päätteeksi suuntasin ostoksille lähikauppaan. Matkaa oli muutama sata metriä, kun tunsin kehossani jotain epämääräistä. Mielessäni kielsin insuliinituntemusten mahdollisuuden. Lähtiessäni ulkoilemaan verensokerini oli ollut 8,7. Repussani oli kuten aina, tuoremehua, glukoosipastilleja ja suklaapatukka. Kiinnitin Tsorron pylvääseen  […]

Välillä on aikoja, jolloin unohtaa olevansa diabeetikko. Minä sain yhden illan huolettomuudesta kolmen kuukauden jännitysnäytelmän. Elo-syyskuun taitteessa sain oikeaan etusääreeni haavan. Se oli seurausta minun ja koirani Tsorron erimielisyydestä iltalenkin suunnasta. Oli vielä lämmintä ja olin sonnustautunut capri-housuihin. Olin ajatuksissani lähteä vasemmalle, tutulle lenkille. En muistanut olla valppaana – en liikenteessä, vaan hihnan toisessa päässä. […]

Olen sairastanut diabetesta 40 vuotta. Lauantaina 20.2.  vietin juhlaa. Olen ylittänyt kolmellakymmenellä vuodella sen eliniän odotusarvon, joka minulle sairastuessani annettiin. En käy dialyysissä. En ole sokea. Mitään raajaa minulta ei ole amputoitu. Ainoastaan vasenta silmänpohjaani on kaksi kertaa laseroitu. Olen vahvasti hengissä. Tässä artikkelissa muistelen menneitä vuosikymmeniä suurmiesten tapaan. Voi olla, että tulee kerrotuksi jo […]

Aamunkoitto-ilmiöni vuoksi aloin syksyllä puhua lääkärilleni insuliinipumpusta. Tasaisilla verensokereilla tulisin todennäköisesti saamaan lisää elinaikaa. Hoitava lääkärini kirjoitti minulle lähetteen Tyksiin. Marraskuussa kävin syksyn kolmen sensorointituloksen kanssa lapsuuteni ja nuoruuteni majapaikassa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sisätautien poliklinikalla. Keskusteltuaan kanssani lääkäri totesi minun sopivan insuliinipumpun käyttäjäksi. Elintavat, korvien väli ja sensorointikäyrät puhuivat puolestani. Paikalle kutsuttiin toinen lääkäri.   […]

Torstaina joulukuun kolmantena päivänä isäni tuli luokseni viikonloppuvierailulle. Juhlan kunniaksi söimme  iltapalaksi jäätelöä ja piparkakkuja. Nukkumaan mennessäni en viitsinyt mitata verensokeriani, koska tiesin sen herkuttelun vuoksi olevan korkea. Olisin pahoittanut mieleni, kuten aina mittarin näyttäessä liian korkeita lukemia. Seuraavana aamuna työvuoroni alkoi yhdeksältä. Heräsin pistämään aamuinsuliinit  klo 6.30. Aamunkoittoilmiön takia verensokerini on puoli seitsemän aikaan […]

Käytin kertakäyttöruiskuja  ja insuliiniampulleja pitkään. Kaikista mainospuheista huolimatta en suostunut siirtymään insuliinikynään. Kaikki vähänkin tekninen oli minulle myrkkyä. Sain insuliinipumpun 17- vuotiaana, 32 vuotta sitten. Käytin sitä viitisen vuotta. Sen jälkeen kaikki pistämiseen liittyvä tekninen systeemi aiheutti pahoinvointia. Eräänä kauniina päivänä siirryin kertakäyttöruiskuista esitäytettyihin insuliinikyniin. Siitä oli lyhyt askel nykyisiin kyniini, joissa on vaihdettavat ampullit. […]