23.1.2017 Jenni Kulo

Kierokaula

Välillä on aikoja, jolloin unohtaa olevansa diabeetikko. Minä sain yhden illan huolettomuudesta kolmen kuukauden jännitysnäytelmän.

Elo-syyskuun taitteessa sain oikeaan etusääreeni haavan. Se oli seurausta minun ja koirani Tsorron erimielisyydestä iltalenkin suunnasta.

Oli vielä lämmintä ja olin sonnustautunut capri-housuihin. Olin ajatuksissani lähteä vasemmalle, tutulle lenkille. En muistanut olla valppaana – en liikenteessä, vaan hihnan toisessa päässä. Tsorro otti ja tempaisi oikealle. Kompastuin talon edessä olevaan betoniporrastukseen.

Ulkoilutin koiran. Kotona suihkutin haavan puhtaaksi ja annoin olla. Haavani arpeutui hyvin, ei särkenyt, ei antanut huolestumisen aihetta.

Viikon päästä kompuroinnistani menin mökillä saunaan. Seuraavana aamuna haava punoitti reunoiltaan ja oli hieman kivulias. Painotan sanaa hieman. Unohdin haavan ja unohdin diabeteksen. Minua muistutettiin asiasta moneen otteeseen, mutta en kuunnellut.

Seuraavana päivänä, perjantaina lähdin Helsinkiin. Minulla oli tapaaminen ystäväni kanssa.

Istuimme Porthanian kahvilassa, kun ystäväni näki sääreni ja haavan. Sairaanhoitajana hän ymmärsi heti haavani tilan. Lupasin ja vannoin meneväni päivystykseen välittömästi Turkuun palattuani. Lupaukseni ei kelvannut.

Soitin Haartmannin sairaalaan, kerroin haavani historian ja sain kutsun tulla päivystykseen.

Ensin kävin sairaanhoitajalla, sitten lääkärillä, sekä lopuksi sairaanhoitajalla ja lääkärillä. Tulehdusarvoni olivat korkeat. Haavasta ( korkeus 12,5 cm, leveys 2,5 cm ) poistettiin rupi, jonka alta löytyi sairaanhoitajan mukaan ainakin kolme teelusikallista mätää. Tämän kuultuani yökkäsin.

Minulle määrättiin kahden viikon antibioottikuuri, sekä käsky varata aika omalta terveysasemalta heti maanantaina.

Seurasi kolmen kuukauden jakso, jonka aikana kävin kahdesti viikossa puhdistuttamassa haavan. Söin tuona aikana neljä antibioottikuuria.

Haavataitokset piti maksaa itse. MepilexAq ei ole halpa tuote. Ilmainen ei ole myöskään tavallinen Mepilex.

Välillä usko parantumiseen oli lujilla sekä minulla, että hoitohenkilökunnalla.

Sain  lähetteen TYKS:n ihotautipoliklinikalle. Haluttiin konsultaatiota mahdollisesta ihosiirrännäisestä. Ei tullut ihonsiirtoa, vaan vaihdettiin antibiootit jodipulveriin.

Jodipulveri oli paikallishoito, joka tappoi bakteerit suoraan haavasta. Täsmähoito jodilla, sekä ahkera haavataitosten vaihtaminen tuotti tulosta. Joulukuun 15. päivä haavan pinnalla oli seitinohut yksi solukerros. Olin voittanut !

Entä kierokaula sitten, mikä se on ? Se on niskan, hartioitten ja pään kiputila, jonka vuoksi tällä hetkellä käytän terveydenhuoltomme palveluja. Ei hätää, selätän senkin.

 

 

 

Olen ykköstyypin diabeetikko Jumalan armosta vuodesta 1976. Minä en pelkää ketään, enkä mitään. Kunnioittaminen on asia erikseen.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Maaret

    Jenni, olet ”superdiabeetikko” tai taisit ensin uskoa olevasi. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Diabeetikoina meidän pitäisi aina muistaa, että ei niin pientä vaivaa, etteikö se pitäisi tutkia ja hoitaa hyvin.

  2. Diabeetikko-hoitaja

    ”Haavataitokset piti maksaa itse. MepilexAq ei ole halpa tuote. Ilmainen ei ole myöskään tavallinen Mepilex.”

    Juuh, ei ole ei… nimm. järkytyin syvästi katsoessani hintaa apteekissa ostaessani työpaikkani asukkaalle paketillisen Mepilexejä. Ja hänelläkin niitä on käytetty jo sen puolisen vuotta… (välillä useammankin kerran päivässä vaihtaen – muistisairaus kun tekee tepposiaan ja iän sekä sairauksien vuoksi haava ei myöskään parane enää kovin hyvin).

    Että toivottavasti itse säilyisi sillä tavalla ehjänä ainakin mahd. pitkään, ettei joutuisi siihen tai muihin kalliisiin haavahoitotuotteisiin turvautumaan.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: