Tekijä: Jenni Kulo (sivu 2)

Avatar photo

Tsorron tasapaino

Minulla  on kaksivuotias kultainennoutaja Tsorro Olio. Tsorron kanssa ei tule aika pitkäksi. On pakolliset päivittäiset lenkkeilyt, säästä viis. Mutta on myös paljon muuta, yllätyksiä. Tsorro on lyhyen elämänsä aikana tehnyt paljon tuhoja. Kun olen ollut töissä, koira on viihdyttänyt itseään avaamalla roskakaapin ja levittämällä roskat ympäri asuntoa. Koirani on ovinero. Tsorro on availlut myös kenkäkaapin […]

Avatar photo

Olla vai ei ?

” Siitä on nyt kyse. Onko ylevämpää kärsiä vain sisimmässään julman onnen sinkoamat ammukset ja nuolet , vai nousta taistelemaan vaikeuksiensa tulvaa vastaan ?  ” Teksti on Shakespearen Hamletin uusin suomennos, jonka on tehnyt Matti Rossi. Tuntemukseni  diabetekseni kanssa ovat pääsääntöisesti hamletilaiset. Diabeteksen lisäksi minulla on astma. Kouluaikoina jouduin olemaan sekä syys-, että kevätlukukaudella paljon […]

Avatar photo

Puntarointia

Kirjevaaka oli diabeetikko-urani alkuvaiheessa tärkein kaverini.  Punnitsin kaiken, minkä suuhuni laitoin, ellei se kuulunut ryhmään ”vapaat ”. Kurkut ja tomaatit olivat  pelastus. Grammalleen syöminen aiheutti vastareaktiona ruoan ja syömisen jatkuvan ajattelemisen. Ruokailu ei tapahtunut pelkästään grammalleen. Sen oli tapahduttava myös minuutilleen. Opin laskemaan hiilihydraatit. Kalorit jäivät vähemmälle huomiolle. Osaan edelleen arvioida grammalleen leipäpalan painon. Välillä […]

Avatar photo

Narkomaaniko ?

Keväällä 1979 ollessani 12-vuotias, olin Turun kaupunginteatterissa luokkatoverieni kanssa.  Väliajalla oli insuliinipistokseni aika. Menin naistenhuoneeseen. Tila ei ollut varsinainen wc-tila, vaan ns.puuterointihuone.  Kädet pestyäni otin ruiskun, neulan ja insuliiniampullin esiin. Vetäessäni insuliinia ruiskuun kuulin vanhemman naisen sanovan paheksuvaan sävyyn seuralaiselleen, pienelle tytölle : ”Katso, noin nuori ja käyttää huumeita. Kuinka kehtaa julkisesti piikittää itseään? ” […]

Avatar photo

Nöyrtyminen

Olen diabeetikko. En ole sairas.   Sairastumisestani vuodesta 1976 asti en ole koskaan alistunut diabetekselle. Otin sairaudestani niskalenkin heti sairastuttuani. Diabetes ei ole koskaan ollut minkäänlainen salaisuus elämässäni.  Olen harkitusti välttänyt kaikkia mahdollisuuksia kohdata vertaisiani, diabeetikkoja. Kaksi kertaa olen poikennut valitsemaltani tieltä. Vietin 16-vuotiaana viikon Tampereen Aitolahdessa. Pari vuotta myöhemmin eksyin yhteispohjoismaiseen nuorisotapaamiseen Tanskassa, jonka […]