Ykköstyyppi 21.1.2016 Jenni Kulo

Aamunkoitto-ilmiöni vuoksi aloin syksyllä puhua lääkärilleni insuliinipumpusta. Tasaisilla verensokereilla tulisin todennäköisesti saamaan lisää elinaikaa. Hoitava lääkärini kirjoitti minulle lähetteen Tyksiin.

Marraskuussa kävin syksyn kolmen sensorointituloksen kanssa lapsuuteni ja nuoruuteni majapaikassa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sisätautien poliklinikalla.

Keskusteltuaan kanssani lääkäri totesi minun sopivan insuliinipumpun käyttäjäksi. Elintavat, korvien väli ja sensorointikäyrät puhuivat puolestani. Paikalle kutsuttiin toinen lääkäri.

 

Lähdin vastaanotolta sähköisen, uuden glarkiini-insuliinin reseptin kanssa.

Halusin kokeilla Toujeota ennen kuin ottaisin insuliinipumpun. Toujeo tulisi korvattavaksi 1.1.2016.  Kokeilisin uutuutta pari viikkoa, jonka jälkeen saisin jälleen sensorin. Näitten tulosten perusteella tekisin päätöksen insuliinipumpusta.

Uudenvuodenpäivänä menin apteekkiin. Sain tietää, että Toujeo on loppu kaikkialta, myös maahantuojalta. Olisi turha käydä muualla. Toujeo laitettiin tilaukseen.  Minulle luvattiin ilmoittaa, kun insuliini olisi saapunut.

Tammikuun viides kävin lähiapteekissa. Toujeo oli saatavilla, mutta ei minulle.

Farmaseutti sanoi, että Yliopiston apteekissa reseptini oli lukittu. Se tarkoitti, etten saisi lääkettä muualta. Lääke, joka on minulle ELINTÄRKEÄ on jonkun farmaseutin napinpainalluksen takana. Olin pöyristynyt.

Vaadin  lähiapteekista soitettavan Yliopiston apteekkiin. Lukitus oli poistettava. Farmaseutti lähti soittamaan.

Ei onnistunut. Yliopiston apteekki ei suostunut poistamaan lukitusta. Syynä oli, että insuliini oli tilattu minulle ja sitä ei voinut kylmäketjun katkeamisen takia palauttaa. Näin minulle kerrottiin.

Lisäksi sain tietää, että juuri samaisena tammikuun viidentenä Toujeoni oli tullut Yliopiston apteekkiin. Lääkkeen saapumisilmoitusta en ollut vielä saanut.

Puhelimeni piippasi  kolmen tunnin kuluttua. Kiiruhdin hakemaan tilaukseni. Apteekissa esitin muutaman kärkevän kysymyksen koskien Toujeotani ja sen saatavuutta.

1) Millä oikeudella apteekki määrää saanko lääkkeitäni vai en ? 2) Jos apteekilla on tosissaan oikeus määräämiseen, miksi tästä ei kerrottu minulle ? 3) Onko Toujeon käyttöikä niin lyhyt, ettei se voi odottaa seuraavaan kertaan jolloin insuliinia tarvitsen ?

En saanut vastausta yhteenkään kysymykseeni. Tapaus loukkasi oikeuskäsitystäni syvästi.

Olen kirjoittamassa reklaamaatiota Turun Yliopiston apteekkiin. Jos määräyskäytäntö on  ehdoton, se tulee purkaa.

Lisäksi minua suututti 50 euron omavastuuosuus insuliinista. Tiedän, että Diabetesliitto on taistellut asian kanssa.

Taistelua tulee jatkaa.

 

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä