Ykköstyyppi 19.1.2016 Mika Haulo

Vuodenvaihteessa lähdin kylmyyttä ja pimeyttä pakoon. Gran Canarialla kului leppoisasti pari viikkoa. Mielenkiintoiseksi matkan teki se, että se oli ensimmäinen pitkä reissu, jonka tein insuliinipumpun kanssa.

Sokerivammaisen elämää 31.12. – 12.1.

 

Menomatka 31.12.2015 – 1.1.2015

Ensin laivalla Helsingistä Tukholmaan, sitten lento Las Palmasiin.

Uudenvuoden aattona ei sinänsä tapahtunut verensokerin suhteen mitään kummallista. Uudenvuodenpäivänä tuli pientä hämminkiä. Reissussa kun on usein vaikea ennakoida ruokailuja, eikä pikainsuliini oikein tunnu pysyvän perässä, jos sen ottaa vasta juuri ennen syömistä.

Lisäsäätöä aiheutti myös se, että en ole viime aikoina liikkunut normaalilla tavalla; painokin on päässyt vähän nousemaan. Lisäksi en ole päässyt aivan sinuiksi käyttämäni Apidra-pumppuinsuliinin kanssa. Se ei ole toiminut kovin hyvin, ja välillä tuntuu olevan täyttä arpomista miten se verensokeriin milloinkin vaikuttaa.

Joka tapauksessa verensokerini pääsi kohoilemaan helposti noin 12 – 15 mmol/l tuntumaan. Korjailin lukemia varovasti – matkustaessa pystyy kuljettamaan vain rajallisen määrän hypoeväitä mukana joten en halunnut ottaa liikaa riskiä verensokerin laskemisesta. Muutenkin olen opetellut korjailemaan korkeita entistä maltillisemmin.

Basaalin säätö lentomatkan ajaksi meni ehkä vähän paremmin kuin ennen, mutta ei ihan nappiin kuitenkaan. Lentokoneessa istutaan pitkään (tällä kertaa 6 tuntia) paikallaan, joka yleensä vaatii tavallista enemmän basaalia. Tällä kertaa korotin sitä 20 %, joka tuntui kuitenkin olevan liikaa: verensokeri tuntui laskevan hiljakseen koko lentomatkan ajan.

Toisaalta yksi selitys sokereiden laskulle voisi olla se, että aikaisemmista boluksista on osa insuliinista imeytynyt pitkällä viiveellä. Minulla kun ollut jonkun verran ongelmia nimenomaan kanyylien ja insuliinin imeytymisen kanssa.

Ensimmäisen yön aikana verensokeri pysytteli vielä noin 10 mmol/l:n tuntumassa, vaikka illan aikana ehdinkin kävellä usemman kilometrin. Outo juttu, mutta pistetään vaikka matkajännityksen piikkiin.

2.1.2016, Las Palmas

Ensimmäinen varsinainen päivä Kanarialla. Aamupala pitkän paaston jälkeen sai taas sokerit kohoamaan, kun kroppa sulatti ruokaa pikavauhdilla eikä insuliini pysynyt vauhdissa mukana. Korjailin taas maltilla – halusin nimittäin välttää ylimääräisiä kaloreita. Mutta kyllä siinä sitten muutama tunti menikin, että sokerit olivat taas normaalialueella.

Päivä kului pääosin ympääriinsä kävellessä ja kaupunkiin tutustuessa. Mutta rannallakin ehdin pyörähtää. Aurinko ei ollut aivan kuumimmillaan, mutta varmuuden vuoksi otin pumpun irti rannalla paistattelun ajaksi ja tungin sen Frio-kylmägeelipussiin. Välillä otin pienen boluksen kompensoimaan puuttuvaa basaalin annostelua. Se taisi kuitenkin olla virhe – hypoille meni.

Lämmintä oli.

3. – 4.1.2016, Las Palmas

Business as usual. Päivät kuluivat kaupungilla kävellessä ja rannalla löhöillessä. Verensokeri alkoi ja asettua parempiin lukemiin, mutta oli edelleen hieman koholla (6 – 9 mmol/l). Maltoin taas mieleni korjausten kanssa; en jaksa vääntää pumpun ja Apidran kanssa kättä määräänsä enempää lomalla. Kotona voi sitten taas palata ruotuun…

5.1.2016, Las Palmas

Tiistai-iltana kanyyli petti. Tietysti illalla, kun pitäisi jo mennä nukkuman. Kuinkas muutenkaan. Käytännössä tämä ilmeni lähes pystysuoraan nousevana käyränä sensorin näytöllä. Pumppasin korjausbolusta sen minkä ehdin, mutta mitään vaikutusta sillä ei tuntunut olevan.

Sitten huomasin, että insuliini vuotaa kanyylistä; teippi oli selkeästi kastunut. Ei muuta kuin uutta kanyyliä kiinni ja lisää bolusta.

Olin ottanut matkalle mukaan sekä pysty- että viistokanyyleitä. Surukseni kuitenkin huomasin, että olin unohtanut viistokanyyleiden letkut kotiin (pystykanyyleissä letku tulee kätevästi samoissa kuorissa). Tämä tarkoitti sitä, että jouduin ottamaan käyttöön ainoan kanyylin, joka minulla oli jäljellä. Sillä olisi pärjäiltävä seuraavat 7 päivää (kanyyli pitäisi vaihtaa aina kolmen päivän välein).

Sokerikorjaus oli vähän hankala koska oli jo ilta. En halunnut jättää sokereita taivaisiin mutta en myöskään joutua korjailemaan ja syömään/juomaan väkisin. Arvasin pienen lisäkorjauksen ja laitoin basaalin +30 %. Se osui aika hyvin kohdalleen, mutta +20 % olisi sopinut paremmin – keskellä yötä tipahti vähän liian alhaalle. Hörpin jääteetä korjaukseksi ja kalibroin sensoria tahallaan väärin jotta se ei alkaisi enää piipittää yön aikana.

6. – 7.1.2016, Las Palmas

Edelleen aika lailla normipäiviä. Sokerit pysyivät aisoissa – eivät taaskaan ihannelukemissa mutta riittävän hyvinä tilanteeseen nähden. Otin itselleni ohjenuoraksi sen, että verensokeriarvot saavat olla vähän normaalia korkeammalla, mutta olon täytyy pysyä hyvänä. Tämä taktiikka toimi aika hyvin.

8. – 10.1.2016, Maspalomas

Loppulomaksi siirryin vieläkin etelämmäksi, turistirysä Maspalomakseen. Aurinko paistoi täällä enemmän  – Las Palmas on tyypillisesti pilvisempi paikka. Hotellikompleksi Koala Garden oli varsin hieno paikka; huoneistot muodostivat saarekkeita, ja jokaisen keskellä oli uima-allasalue.

Aurinkoa ottaessa otin jälleen insuliinipumpun irti ja laitoin sen varjoisaan paikkaan aurinkotuolin taakse. Suorassa aurinkonpaisteessa oli kuuma, ja sellainen paahde olisi ollut insuliinille liikaa. Verensokeri pysyi kurissa, kun kompensoin puuttuvaa basaalia pienillä boluksilla (olin jo oppinut sopivan annostelutahdin eikä verensokerin enää kyykännyt).

11. – 12.1.2016, paluumatka

Kotimatka taittui kolmella lennolla. Ensin iltalento Kanarialta Gatwickin lentokentälle Lontooseen ja seuraavana päivänä Köpiksen kautta Helsinkiin. Verensokeri käyttäytyi samaan tapaan kuin koko matkan ajan: ei mitenkään ihanteellisissa lukemissa, mutta jotain siellä päin.

Gatwickin lentokentällä mieltä lämmitti, kun turvatarkastuksessa virkailija tunnisti insuliinipumppuni. Olin jo nostanut sen koriin muiden kamojeni kanssa läpivalaisua varten, kun hän huikkasi että voin kyllä pitää sen kiinni jos haluan. Eihän läpivalaisu minuuttia enempää kestä, mutta virkailijan ele oli hieno osoitus kunnioituksesta diabeetikoita kohtaan.

(Tällä kertää päädyin kuitenkin laittamaan pumpun läpivalaisuun kun olin sen jo ehtinyt irrottaa.)

Kotimaassa odotti kylmyys ja lumipyry. Mutta onhan se toisaalta hienoa, että oikea talvi on vihdoin tullut.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä