virstanpylväs
9.3.2015 Reija Helkkula

Muutoksien diabetespalikat ja -virstanpylväät

Tänään kirjoitan teille muutoksista. Noista pienistä tai isoista kuperkeikoista, joita elämä tarjoaa virikkeiksi meille rutinoituville ihmisille. Aina kun uskoo, että on saanut asiansa järjestykseen, elämän osa-alueiden palikat siirtyvät tai huomaa käsissään taas uuden osan, joka ei muodoiltaan sovellu yhteen muiden kanssa. Elämä on näiden palikoiden jatkuvaa järjestelyä ja yhteen sovittelua. Aina palikat eivät ota asettuakseen ja on luovuttava jostain, saadakseen uuden palikan sovitettua mukaan. Toisaalta joskus jokin vanha palikka murentuu ja koko hyvin kasattu palikkakasa sortuu. Yllättäen uusi palikka voi olla kuin tehty yhteen muiden aikaisempien kanssa ja pienen hetken saa nauttia elämän hallinnan tunteesta.

Diabeetikon sairauden hoito on normaalissa arjessakin yhtä muutosta. Joitain palikoita pystyy hallitsemaan, mutta todennäköisesti nekin muuttavat muotoaan heti, kun niitä uskoo ymmärtävänsä. On raskasta elää koko ajan hälytysvalmiudessa, valmiina reagoimaan muutokseen. Diabetes ei ole vain yksi palikka, vaan pikemminkin iso palikkarykelmä, joka tuntuu reagoivan kaikkiin muutoksiin muilla elämän osa-alueilla. Toisinaan on vain huokaisten annettava pienempien palikoiden olla epäjärjestyksessä ja keskityttävä isompiin.

Arjen jatkuvien muutosten lisäksi diabeetikon elämässä on sairauteen liittyviä virstanpylväitä, isompia muutoksia. Nämä ovat jokaisella omanlaisiaan. Pienenä lapsena sairastunut ei todennäköisesti muista sairauden diagnosointia ja elämää ennen sairautta. Nuorena tai aikuisena sairastunut taas pohtii herkästi elämäänsä ennen ja jälkeen -näkökulmasta. Virstanpylväs voi olla muutos parempaan tai huonompaan, aivan kuten pienemmätkin muutokset arjessa. Oma kuljettu matkani diabeteksen kanssa on vielä hyvin lyhyt ja virstanpylväitä ei ole kertynyt kovin montaa. Itse diagnoosi oli niin suuri muutos, että on vaikeaa uskoa, että mitään vastaavaa on enää odotettavissa.

Kuljen silti kohti seuraavaa suurta, onneksi ennakoitavaa muutosta. Siirryn monipistoshoidosta insuliinipumppuhoitoon. Uskon, että elämä insuliinipumpun kanssa tulee sekoittamaan hetkellisesti diabetespalikkani, mutta samalla luotan, että niiden uudelleen järjestely on kannattavaa. Ainakin motivaationi ja haluni onnistua on suuri.

Insuliinipumpun saaminen innostaa ja jännittää. On myös pelottavaa luopua tutusta ja turvallisesta hoitomuodosta, vaikka suurella innolla uutta odottaakin. Tunnen jopa sääliä pitkävaikutteista insuliinia kohtaan, jota pumppupotilaana en enää tulevaisuudessa aktiivisesti käytä. Voiko insuliinikynän pettää tunnetasolla? Itsestäni tuntuu vähän vastaavalta kuin vaihtaessa vanhaa polkupyörää uuteen. Tässä lyhyessä ajassakin olen ottanut insuliinikynät osaksi itseäni ja niistä luopuminen tuntuu kumman haikealta. Epäilen, että menee jonkin aikaa ennen kuin totun ajatukseen, ettei pitkävaikutteista insuliinia tarvitse muistaa. Todennäköisesti aluksi säikähdän päivittäin ja etsin kyniä, joita ei enää ole.

Muutokset ovat ihmeellinen asia. Jo pieni asia voi aiheuttaa suuren muutoksen ihmisen elämässä. Toisaalta isokin asia voi joskus tuntua hyvin pieneltä. Etukäteen ei koskaan voi tietää, miten muutokset vaikuttavat. Varmaa on se, että ne antavat mahdollisuuden uuden oppimiseen.

Metsäntuoksuinen koiraharrastaja, jonka perheeseen kuuluu kahdeksan tassua ja neljä jalkaa. Arkena pyöräilen hanatehtaalle, jossa toimin tuotetiedonhallinnan asiantuntijana. Vapaalla ollessa metsästän ja jäljestän bretagnenbassettien kanssa. Jänisjemma-blogiLinkedInPinterestTwitter

Kommentit tähän postaukseen

  1. Virpi Kohtamäki

    Olet hienosti laittanut ajatuksesi paperille mitä tunteita pumppuun siirtyminen herättää. Löysin paljon samoja ajatuksia ja tunteita, joita itse koin kun sain pumpun. Alkun pelon ja jännityksen jälkeen elämä on ollut ” yhtä juhlaa” pumpulla. Tsemppiä.

    1. Avatar photoReija

      Kiitos kommentista!

      Insuliinipumppu on vielä itselleni mystinen, kuin ”musta laatikko” ja kiinnostuneena odotan kuinka nopeasti kesytän sen palvelemaan tarpeitani. Tekniikka ei pelota, vaan enemmän se, miten sopeudun siihen, että laite on kiinni minussa kokoajan.

      Koetan olla pohtimatta liiaksi. Pitää vaan antaa itselle riittävästi aikaa sopeutua. Olen myös päättänyt sitoutua aluksi hoitomuotoon tietyksi vähimmäisajaksi. Helppona en tätä muutosta pidä, mutta positiivisena kyllä.

  2. Hanna Douaud

    Heippa! Hienoa, että olet saamassa pumpun. Itse en ole diabeetikko, mutta aviomieheni on. Hänellä on ollut pumppu nyt vuoden verran käytössä, ja elämä on helpottunut huomattavasti. Tsemppiä!

    1. Avatar photoReija

      Kiva kuulla onnistumisista insuliinipumpun kanssa. Kiitos rohkaisusta!

      Koen, että tulen toimeen hyvin myös monipistoshoidolla. Kynien kanssa hoidossa on omat kommerverkkinsä, mutta niin on varmasti myös pumpun kanssa.

      Toisaalta osaan jo aavistaa insuliinipumpun hyödyt aktiivisissa harrastuksissani, joita kynähoito on hankaloittanut.

  3. Kirsi

    Kivaa pohdintaa hoitomuodon vaihtamiseen liittyvistä tunnelmista.
    Odotan mielenkiinnolla kokemuksiasi siitä, miten pumppu-urasi käynnistyy. Jospa minä tai tytär ainakin siihen ajatukseen vielä joskus kypsyisimme…

    1. Avatar photoReija

      Kiitos, Kirsi. Vielä on muutama kuukausi odotusaikaa jäljellä, mutta varmasti palaan aiheeseen ”insuliinipumppuni ja minä”.

      Luultavasti ajatukseen ei ikinä ”kypsy” vaan pitää vaan rohkeasti uskaltaa kokeilla. Onneksi hoitomuodon muuttaminen ei ole loppuelämän päätös, vaan aina voi palata toiseenkin suuntaan, jos pumppuiluun ei mitenkään sopeudu.

  4. Pingback: Halutaan rento elämä - Deeblogi

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: