5.3.2015 Liisa Laitinen

Sensoroiva insuliinipumppu – hyvä renki

Meidän taival insuliinipumpun kanssa alkoi tammikuun alussa 2014. Poikamme oli ollut monipistoshoidolla tuolloin vähän yli vuoden. Esitimme toiveemme pumpusta polikäynnillä edellisenä syksynä, jolloin menimme ”pumppujonoon”. Halusimme pojalle pumpun, jossa on sensorointimahdollisuus, eli jatkuva verensokerin seuranva (CGM, continuous glucose monitoring). Kerron tässä kirjoituksessani pintaa raapaisten insuliinipumpun perustoiminnoista.

Käytännössä isoin ero monipistoshoitoon näkyy ruokailutilanteessa. Molemmissa hoitomuodoissa aterian hiilihydraattimäärä täytyy arvioida. Pumpun helppous on se, että se laskee tarkan insuliinimäärän tälle aterialle ennalta syötettyjen ateriasuhdelukujen perusteella. Lisäksi se ehdottaa korjaavaa lisäinsuliinia verensokerin ollessa korkea, tai ehdottaa annosteltavaksi vähemmin insuliinia verensokerin ollessa alle tavoitearvon. Ja toki se, ettei tarvitse pistää! Hiilihydraatti määrä naputellaan pumppuun, ja annostellaan letkun kautta kanyyliin, eli ihon läpi asetettuun pienen pieneen putkeen.

Poikamme pumppu on nyt Medtronicin valmistama Paradigm Veo Minimed. Tässä mallissa mielestäni isoin ero muihin pumppuihin on matalan glukoosin pysäytys -toiminto (LGS, Low Glucose Suspend). Eli sensorin ollessa käytössä pumppu hälyttää automaattisesti jos verensokeri taso alittaa asetetun rajan (meillä 3,3 mmol/l) ja pysäyttää insuliinin annostelun kahdeksi tunniksi. Se tuo lisäturvaa arkeen, eteenkin öihin.

insuliinipumppu

Jatkuvan sensoroinnin avulla pystymme näkemään miten verensokeri käyttäytyy normaalien mittausten väleissä. Pumppusta näkee myös trendikäyrän, eli nuolet mihin suuntaan verensokeri on menossa; onko käyrä tasainen, yhdellä tai kahdella nuolella ylös, vai yhdellä tai kahdella nuolella alas.

Sensori ja trendinuolet siis kertovat lukemasta enemmän kuin mitä pelkkä lukema on. Ääripäät kahdella nuolella ylös, tai kahdella nuolella alas antavat enemmän osviittaa miten lukemaan reagoidaan. Esimerkkinä vaikka seuraavanlainen tilanne; ruokailusta on vajaa puoli tuntia ja olemme lähdössä pihalle lumileikkeihin, verensokeri on 6,5 mmol/l. JOS käyrä näyttää kahta nuolta ylöspäin, ok, voidaan lähteä ulos touhuamaan! JOS käyrä näyttää kahta nuolta alaspäin, on otettava ehkä n. 15hh tankkausta ettei verensokeri laskisi ulkotouhuissa liikaa.

Pumpun säätöihin tulee yhä muutoksia, minimissään muutamia kuukaudessa. Säätöjä teemme itse, mutta tarvittaessa voimme soittaa diabeteshoitajallemme Ouluun. Oikein hankalissa tilanteissa voimme pyytää myös lääkäriä katsomaan CareLink -ohjelmasta lapsemme pumpun tietoja, kun kotona olemme aiemmin ladanneet ne verkkotietokantaan. Tykkään käyttää myös kotona tätä ohjelmaa, josta voin nähdä kaaviot, käyrät ja taulukot haluamaltani aikaväliltä. Eniten tulee tutkailtua kohtaa, jossa näen sensoriarvot päällekäin vuorokausittain, edeltävän viikon ajalta. Se antaa osviittaa siitä mitä tulisi säätää. Alla olevassa esimerkkikuvassa takana on aika vuoristorataviikko..!

carelink

Varsinkin alkuun insuliinipumppu tuntui todella monimutkaiselta palapeliltä; niin monta liikkuvaa osaa, jotka on saatava sovitettua yhteen. Perusannoksen määrä, lisäannoksen suhdeluvut, insuliiniherkkyys, tavoiteverensokeri… Iso kasa ohjekirjoja, oppaita, monisteita, omia muistiinpanoja tuntuivat alkuun aika häkellyttävältä. Onneksi pumpun laitto tapahtuu osastolla hyvässä ohjauksessa, vietimme osastolla viikon opetellen yhdessä. Oppiminen tapahtuu pala kerrallaan ja vieläkin saamme usein ahaa-elämyksiä ja oivalluksia tästä palapelin sovittelusta!

Insuliinipumpun kanssa pystymme mielestämme hallitsemaan diabeteksen hoitoa paremmin. Nyt vuoden käytön jälkeen alamme olemaan jo aika hyvin perillä pumpun käytöstä ja sen antamista mahdollisuuksista, vaikka lisää opimme kokoajan!

Avarakatseinen ja rento kolmenkympin rajapyykin ylittänyt perheenäiti Pohjois-Pohjanmaalta. Tämänhetkiseen elämääni parhaimman sisällön tuovat yksinkertaiset ja arkiset asiat, niistä nautin. Viiden hengen perheemme päiviin tuo oman lisänsä keskimmäisen pojan pumppuhoitoinen ykköstyypin diabetes.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Reija HelkkulaReija

    Tykkäsin. Onnistuit hyvin kertomaan tiivistetysti sensoroivan insuliinipumpun toiminnasta ja diabeteksen hoidosta sen avulla.

  2. Liisa

    Kiitos Reija! Yritin tiiviisti ja selkeästi (?) avata hieman sitä, miten pumppu toimii käytännössä näin arkisin silmin katsottuna. 🙂

  3. Jaana

    Kiitos blogikirjoituksestasi, se tuntui huomattavasti helpommalta ymmärtää kuin esitteet :)! Meillä on kohta vuoden diabetesta sairastanut poika, jota yritämme saada pumppujonoon. Vielä ei lupa irronnut, mutta ehkä jo marraskuussa pääsemme jonottamaan. Saimme tällä viikolla pumppuesitteet ja kysyisinkin sinulta vähän vinkkejä. Miten työlääksi koet sensoriseurannan? Jotenkin rivien välistä ymmärsin diabeteshoitajaltamme, että tuo sensoroiva pumppu olisi työläämpi. Ja onko sen saaminen yhtä helppoa kuin esim. AccuCombon? En ole ihan varma, mutta luulen toisen olevan kalliimpi. Tiedätkö, onko kaikissa sairaanhoitopiireissä samat mallit saatavilla? Meillä on tosi vuoristorataista tämä vs-elämä: välillä saattaa arvo hipoa kakkosta ja hetken päästä kahtakymmentä. Tai toisinpäin. Eikä lapsi tunnista juurikaan kumpaakaan olotilaa.

    1. Liisa LaitinenLiisa Laitinen

      Hei Jaana ja kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että tykkäsit kirjoituksestani. 🙂 Meillä on ollut sensoroiva pumppu nyt noin 1,5 vuotta. Alkuun käytimme sensorointia satunaisesti. Nyt olemme sensorointiin ”koukussa”, hyvällä tavalla siis. Ei oikein ilman osata olla. Ilman sensorointia tuntuu, että olisi laput silmillä! Toki alkuun pumpun käytössä oli opeteltavaa, samoin sensoroinnin käytössä. Mutta jotenkin ajattelen, että kun ne opeteltiin yhtäaikaa, päästiin paremmin sisälle niiden yhteiskäyttöön. Tässäkin on toki kaikilla henk koht mielipiteet, kaikki eivät koe sensorointia niin tärkeäksi kuin me. Se on tavallaan turvaverkkona taustalla. Tällä hetkellä meillä on hälytyksistä käytössä matalan (3,9) ja korkean (12) hälytykset. Pumpussa on saatavilla paljon eri hälytyksiä (ennakoivat ym) ja niistä täytyy löytää itselle sopivat. Meidän D menee nyt tokaluokalle, ja koemme sensoroivan pumpun olevan isona apuna myös koulussa. Noista sairaanhoitopiirien eroista en juurikaan tiedä. Me saimme sensoroivan pumpun suht ”helposti”, meilläkin iso puoltava asia oli se ettei lapsi tunnista matalia tai korkeita kovinkaan hyvin. Matalat tunnistaa vasta kun menee tosi matalalle… Pumppu auttaa siis tässä. Saamme myös itse säädettyä hyvin insuliineja Carelink-ohjelmiston avulla. (Pumpun tiedot puretaan tietokoneelle Carelink ohjelmaan.) Näemme itsekin siis esim. viikon ajalta sensorin käyrät, josta voi päätellä paljon miten perusannosta ja lisäannoksia säädetään. Myös Medtronicin edustaja opetti miten ohjelmaa voi käyttää paremmin hyväksi. Pumpun ja sensoroinnin kanssa kannattaa edetä vähitelleen, eikä edes yrittää opetella IHAN kaikkea heti, perusjutuista lähteä liikkeelle. Facebookin Diabetes vertaistuki-ryhmästä saa myös paljon apua ja vinkkejä pumpun ja sensoroinnin käyttöön! 🙂

  4. Soni

    Hei!
    Kiitos kirjoituksistasi. Kiinnostavaa lukea muidenkin ajatuksia sensoroinnista. Meillä kahdella lapsella myös sensorit lähes jatkuvassa käytössä. Joskus itse turhaudun ja väsyn pumppujen virhehälytyksiin ja öiseen ravaamiseen kuittailujen perässä. Olisi kiva vaihtaa kokemuksia myös privaatisti??

    1. Liisa LaitinenLiisa Laitinen

      Hei Soni! Liity ihmeessä Facebookin Diabetes vertaistuki -ryhmään! Sillä yli 1 600 jäsentä, minä mukaanlukien! Sieltä löytää vertaistukea. 🙂 Käytän tuossa ryhmässä paljon myös hakukenttää, jotta löytää vanhempia keskusteluketjuja; esim. ketoaineet, välipalat, sensori ym.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat