Ykköstyyppi 25.6.2017 Reija Helkkula

^{(…tai edes kesä…)}
Diabetes soluttautui luontevasti arkeeni, koska tarkkana tyttönä lokeroin sen välittömästi pakollisiin hoidettaviin asioihin. Kivuttomasti se ei käynyt, mutta pitkään vain purin hammasta yhteen, ja opettelin elämään toisella tapaa. Lopputulos oli diabeteksen osalta kymppiplusplus, mutta muuten ei mennyt ihanteellisesti.

Jälkeenpäin olen lukenut monista lähteistä, että tarkoitus ei ole sovittaa ihmistä diabetekseen, vaan homman tulisi edetä toisinpäin. Diabeteksen hoito tulisi sovittaa ihmisen yksilölliseen arkeen. Koska olen vaativa itseäni kohtaan, en osannut ajatella diabeteksen hoidon ottavan liian isoja mittasuhteita elämässäni.

Tekstin alku vaikuttaa karulta ja luultavasti liioittelen hieman. En siis ennen sairastumistakaan elänyt kovinkaan rennosti. Etukäteen suunnittelu, toistuvat rutiinit ja monenlaisten asioiden optimointi olivat aiemminkin tyypillisiä itselleni. Diabetes oli vain uusi kasa palikoita, jotka pyrin sovittamaan elämääni. Se olikin sitten isompi kasa palikoita kuin aluksi kuvittelin. Diabeteksen täydellinen hallinta osoittautui ylläpidoltaan taakaksi, ja minun oli pakko kiinnittää huomiota suhtautumiseeni. Ei pelkästään sairauden hoitoon, vaan ihan kaikkeen elämässäni.

Havahtumisen jälkeen olisin voinut kirjoittaa lehteen ilmoituksen: ”Halutaan rento elämä. Vaihdossa annetaan rutiineja rakastava diabetes, joka on hienosäädetty tarkkuudella toimivaksi. Ei palautusoikeutta.” Luultavasti kukaan ei olisi vastannut ilmoitukseen.

Kesä on mainiota aikaa opetella rennompaa suhtautumista diabeteksen hoitoon. Sari tätä pohti jo viime kesän jälkimainingeissa kirjoittamassaan Rentoilua vai rutiinielämää? -tekstissä. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla, vaikka rentoilu tuntuu olevan kummallisen haastavaa. Ehkä arjen kiireessä on oppinut luovimaan sitä paremmin, mitä tiukemmat raamit itselleen on asettanut. Totutusta tavasta sitten mielellään pitää kiinni myös silloin, kun rennompi ote olisi tarpeen.

Kesällä ihan luonnostaan viettää enemmän aikaa ulkona ja herkutteluakin tulee suosittua terveellisten valintojen sijasta. Silloin hoito jää kakkossijalle – ja hyvä niin. Olen opetellut viimeaikoina myös annostelemaan insuliinin ilman tiedossa olevaa tarkkaa verensokerilukemaa. Silloin pitää jo etukäteen asennoitua siihen, ettei lopputulos välttämättä ole jämptisti käyrän sallitulla alueella. Itseasiassa korkeamman puoleinen arvo on hyvin todennäköinen.

Tällaiselle syynääjätyypille on hyväksi välillä löysäillä. Kyllä minä silti mieleni pahoitan, kun valitun asenteen jälkeen havaitsen surkeaa käyrää verensokeriskannerin näytöllä. Ihan vaikka olen itse itselleni luvan siihen asenteeseen antanut. No, jatkan rentoilun harjoittelemista ja koetan muistaa, ettei se käyrä kerro kyseisen päivän onnistumisesta mitään. Korkeintaan sen, että on ollut niin kivaa, ettei diabetesta montaa hetkeä ole ehtinyt miettiä.

Rentoja kesäpäiviä Deeblogin lukijoille!

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä