19.9.2019 Laura Manninen

Into tapaa hypokoira Staran

Pitkän hypokoirakoulutuksen alkutaipaleella roolimallit tuovat uskoa. Onneksi saimme jo pikkupentuvaiheessa yhteyden labradoodle Staraan. Keväällä hypokoiraksi valmistunut Stara on samalta kasvattajalta kuin Into.

Staran emäntä Katariina Lindgren, joka koulutti koiran lapsensa diabeteksen avuksi, antoi meille arvokkaita vinkkejä ennen kuin Into muutti taloon. Tärkeimmät opit olivat sosiaalistamisen merkitys, positiiviseen vahvistamiseen tutustuminen ja palkitseminen aina, kun koira katsoo silmiin ohjaajaansa. Hyväksi osoittautuneita neuvoja kaikki!

Viime viikonloppuna teimme treffit koirapuistoon. Into kyseli kiinnostuneena vanhemmalta ja viisaammalta, mikä kaikki häntä odottaa.

Miksi ihmeessä matalia verensokereita pitää ilmoittaa ihmisille?

Ihmiset tykkäävät siitä niin paljon, että antavat superpalkan. Minä saan jääkaapista juustoa tai kinkkua. Sinun kannattaa pyytää kaikkein suurinta herkkuasi!

Kinkku ja juusto menettelee, mutta maksalaatikko on parasta! No miten sinä osoitat hypon?

Tökkään lasta kuonolla kämmenselkään. Yöllä käyn herättämässä vanhemmat.

Apua, valvotko sinä siis kaiket yöt?

Ei, kyllä minä nukun. Kieltämättä joskus kääntäisin mieluummin kylkeä kuin söisin juustoa. Emäntä on sanonut, että meidän pitää tehdä lisää yöllisiä  hypotreenejä.

Mukavinta minusta on merkata silloin, kun ollaan perheen kanssa liikenteessä. Saan liivit päälle ja ryhdyn supervalppaaksi!

Pääsetkö siis mukaan paikkoihin, joihin muut koirat eivät pääse?

Pääsen! Käyn usein esimerkiksi ruokakaupassa. Mutta muista, että silloin ei saa häröillä eikä vetää herkkuja hyllystä, vaan pitää istua paikallaan ihmisen vasemmalla puolella. Sama sääntö koskee ravintoloita – ei saa himakoida ruokaa pöydästä!

Voi ei… eläinkaupassa kiskon aina makkaroita hyllystä kun emäntä katsoo muualle…

Todennäköisesti sinut viedään esimerkiksi rautakauppaan tai kirjastoon harjoittelemaan. Itsekuri on niissä helpompaa, koska kiusauksia on vähemmän.

Kävin tänään kirjastossa… kyllä ne kirjatkin ihan kiinnostavalta haisivat!

Me ollaan kaikki joskus oltu pentuja. Kyllä se siitä.

Se tuleva koe vähän jännittää. Mikä siinä oli sinulle vaikeinta?

Hypon haju oli helppo oppia, sitä ei kannata murehtia. Mutta tykkään kamalasti muista koirista. Oli hölmöä, että ne piti ohittaa aivan kuin ei olisi huomannutkaan! Sitä me hinkattiin harjoituksissa kyllästymisen asti.

Haastattelun ja takaa-ajoleikin jälkeen otamme muutaman kuvan, kiitämme sparrauksesta ja lähdemme kotia kohti. Koirapuiston portin ulkopuolella Into hyppii ja pomppii, puree hihnaa ja tempoo ojaan. Stara kävelee kauniisti omistajan vasemmalla puolella. Hihna pysyy löysänä eikä elämöivä pentu haittaa suoritusta. Stara on todellinen stara!  Kylläpä Stara kulkee upeasti, minä sanon ihaillen, aavistuksen kateellisena. On sitä treenattukin, Katariina vastaa. Hienoja esikuvia meille.

Ykköstyyppi taaperosta. Viestinnän ammattilainen, kirjailija, salibandyhöntsääjä ja hypokoirakokelas Inton onnellinen omistaja.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: