Koira kuvipuistossa
10.9.2019 Laura Manninen

Tuleeko Intosta hypokoira?

Olen potenut koirakuumetta jo vuosia. Tavatessani diabetesympyröissä taitavia, siniliivisiä haukkuja, jotka osaavat ilmaista liian korkean ja liian matalan verensokerin ja tuoda pyynnöstä vaikkapa pillimehun, koirakuumeeni on täsmentynyt hypokoirakuumeeksi. Olisipa upeaa, jos lemmikki pystyisi herättämään yöllä verensokerin pudotessa!

Nyt  haave on puolentoista vuoden sinnikkään kouluttamisen päässä. Meille muutti vappuna Into, tuolloin kahdeksanviikkoinen australianlabradoodle. Elokuun lopulla Into täytti puoli vuotta ja hypokoirakoulutus alkoi.

Pikkupentuna perusasioita

Into (Wonder’s Yogie Into) valittiin pennuista huolella. Kasvattajan pitkän kokemuksen mukaan se oli sosiaalinen mutta itsenäinen, reipas mutta tarvittaessa rauhallinen. Rotuun päädyimme, koska perheessä on allergiaa, ja duudelit ovat sopineet monille allergisille. Niitä on käytetty paljon avustaja- ja terapiakoirina, sillä ne ovat yleensä alttiita palvelemaan sekä hyvin koulutettavia.

Koira kuvipuistossa
Kesälomalla Into tutustui muun muassa Särkänniemen huvipuistoon.

Ennen hypokoirakoulutuksen alkua yritimme sosiaalistaa Intoa niin paljon kuin mahdollista. Hypokoiran on tärkeää tulla toimeen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, saahan se testin läpäistyään virallisen aseman ja pääsyn muun muassa ruokakauppoihin. Kuljetimme Intoa bussissa, junassa ja metrossa, veimme ostoskeskuksiin ja kahviloihin, tutustutimme lapsiin ja toisiin koiriin.

Kävimme kesällä myös kolme erilaista pentukurssia, joissa Into oppi perustottelevaisuutta. Hypokoirakoulutuksen alkaessa Into osasi muun muassa tulla luo, istua, mennä maahan, pitää paikan, ottaa pyynnöstä katsekontaktin, seurata ja päästää irti. Tai osasi ainakin silloin kun huvitti eikä ollut parempaa tekemistä!

Palloja tai muitakaan leluja emme Intolle ole heittäneet, ettei sen riistavietti vahvistuisi. Toisia koiria emme ole lenkillä tervehtineet (silloin kuin se suinkin onnistuu), koska hypokoiran pitää pystyä ohittamaan eleettömästi vastaantulevat haukut. Muuten Into on saanut viettää tavallista pennun elämää, leikkiä ja tohottaa. Olemme käyneet koirapuistossa ja järjestäneet pihalla telmimistreffejä.

Koulutus perustuu oppimisen iloon

Hypokoirakurssilla kokoonnumme lähijaksoille kerran kuussa yhdeksi viikonlopuksi, muuten harjoittelu tapahtuu kotona. Jokaisella omistajalla on hieman erilaiset tarpeet ja toiveet.

Itselläni suurin haave on nimenomaan yöllisten hypoglykemioiden ilmaiseminen. Olen elänyt tyypin 1 diabeetikkona taaperosta, yli 40 vuotta. Hypotuntemukset ovat tallella, mutta öisin herään vasta, kun olo on päässyt todella kammottavaksi. Samalla huolettaa ensimmäinen kerta, jolloin en mahdollisesti herääkään.

Hypokoiran pitää olla tottelevainen mutta itsenäinen, sillä sen pitää pystyä suorittamaan tehtävä eli verensokerin ilmaiseminen ilman komentoa. Siksi koulutus perustuu koiran omaan oivaltamiseen ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämiseen. Oikeansuuntaisesta suorituksesta palkitaan, jolloin käytös kehittyy vähitellen haluttuun suuntaan. Tärkeää on myös kouluttajan ja koiran yhteyden vahvistaminen. Koiralle epämiellyttäviä, esimerkiksi pelkoa tai kipua tuottavia menetelmiä ei käytetä.

Kouluttamisessa naksutin eli pieni äänen päästävä vekotin on oiva apu. Koira oppii yhdistämään naksautuksen palkkaan eli namuun. Naksauttamalla koira voidaan palkita oikea-aikaisesti.

Nenätyöskentelyä ja kaunista käytöstä

Nyt Into opettelee oikeaa hajuerottelutekniikkaa. Lasipurkissa on mitätön tuoksu, esimerkiksi teepussi, jota haluan Inton haistelevan riittävän pitkään. Harjoittelemme päivittäin, lyhyitä pätkiä kerrallaan. Into tietää saavansa namun, kun laittaa kuonon purkkiin. Vielä se ei täysin ymmärrä, että kuonoa pitäisi pitää purkissa pidempään. Kun Into toivottavasti kohta oppii homman teepussilla, vaihdan hypon hajuun.

Samalla harjoittelemme kaunista käytöstä, sillä hypokoirakokeeseen kuuluu kymmenkohtainen käytöstesti. Into opettelee päivittäin muun muassa kävelemään hienosti hihnassa, jättämään rusakot rauhaan ja ohittamaan koirakaverit.

Haastetta tässä kaikessa riittää! Hetkittäin hirvittääkin, miten meidän hössöntössö tohottaja oppii kaiken vaadittavan. Samalla muistutan itseäni, että Into on vasta pentu. Aikaa riittää ja tavoitteet pilkotaan pieniin osiin. Into on myös eläväinen koira, joka vaatii paljon aktivointia. Hypokoirakoulutus toimii hyvänä yhteisenä harrastuksena siinä missä muutkin lajit.

Enemmän homma taitaa lopulta olla kiinni kouluttajan eli minun oppimiskyvystäni. Tervetuloa seuraamaan blogia ja koirakkomme edistymistä kohti hypokoiruutta.

Lisätietoa ja linkkejä hypokoirista Diabetesliiton nettisivuilla ja Hypokoira ry:n nettisivuilla.

Ykköstyyppi taaperosta. Viestinnän ammattilainen, esikoiskirjailija, salibandyhöntsääjä ja hypokoirakokelas Inton onnellinen omistaja.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: