25.3.2020 Laura Manninen

Huomaako Into hypon ennen minua?

Inton hypokoirakoulutus on edennyt pisteeseen, jossa Into ilmaisee matalia verensokereita ennen kuin ehdin itse huomata hypon. Joskus minä ehdin ensin, joskus koira. Ja toisinaan Into huijaa.

Yritän harjoitella Inton kanssa pakastetuilla näytteillä hypon ilmaisemista päivittäin. Yleensä Into huomaa hajun nopeasti ja tulee tökkäisemään minua reiteen. Joskus Into on niin väsynyt tai keskittynyt omiin touhuihinsa, että ilmaiseminen kestää kauemmin. On käynyt niinkin, että Into hoksaa hajun, mutta tökkäisee reiteni sijasta tarmokkaasti patjaa. Kuitenkin joululomasta asti Into on onnistunut treeneissä lähes sataprosenttisesti.

Helmikuussa eräänä iltana tulimme Inton kanssa lenkiltä, kun minä olin saanut jo insuliinituntemuksia. Riisuin paksut ulkoiluvaatteet, Into nuuskutti ilmaa ja pohdiskeli hetken tilannetta. Sitten se päätti tuuupata kuonolla reiteen. Mittasin verensokerin sormenpäästä ja se oli juuri lukemassa, jossa toivon Inton huomaavan laskun. Oikea ilmaisu! Tanssin ripaskaa ja annoin Intolle varmaan puoli pakettia juustoa palkkioksi.

Kaikille tuleville hypokoirille iskee kuulemma vaihe, jossa ne alkavat tehdä turhia ilmaisuja palkkion toivossa. Noin viikko ensimmäisen tosi-ilmaisun jälkeen Into tuuppasi minua taas reiteen iltalenkin jälkeen. Minulla ei ollut hypotuntemuksia, eikä verensokerin olisi pitänyt viimeisimmän sensorilukeman perusteella olla ilmaisuarvossa. Sanoin puolisolle, että nyt Into merkkaa kyllä huvikseen. Mittaa nyt kuitenkin, puoliso vastasi. Yllätykseni oli melkoinen, kun arvo oli taas prikulleen oikea. On niitä turhia ilmaisuja silti tullut Intoltakin, tosin viime aikoina vähenemään päin.

Viimeisen viikon olen ollut etätyössä koronaepidemian takia. Huhtikuun hypokoirakoulutus siirtyy verkkoon ja ylimääräiset sunnuntaitreenit jäävät tauolle. Hieman pohdituttaa, miten saamme harjoiteltua käytöskoetta varten, kun minnekään ei voi mennä eikä ketään kannata tavata. Mutta se on kuitenkin pieni murhe koronatartunnan rinnalla.

Jotain hyvääkin on seurannut. Sivulla kulkeminen ja koirien ohitukset ovat alkaneet sujua paremmin. Inton kanssa tulee puuhattua ja leikittyä enemmän, minkä uskon näkyvän myönteisesti kontaktissamme. Siispä yritän ottaa kotoilusta irti parhaat puolet ja nauttia ajasta Inton kanssa. Kauppakeskukseen ehdimme harjoittelemaan sitten joskus, kun elämä taas palaa normaaliin.

Ykköstyyppi taaperosta. Viestinnän ammattilainen, esikoiskirjailija, salibandyhöntsääjä ja hypokoirakokelas Inton onnellinen omistaja.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: