Kategoria: D-lasten vanhemmat (sivu 2)

Maria Rasalahti

Jokaisella meillä on oma erityinen diabetestarina kerrottavana

Jokaisella meillä on oma erityinen tarinamme kerrottavana, vaikka se liittyisi vain hampparin syömiseen mäkissä, mutta mitä siitä seurasikaan. Olen ollut opiskeluni kautta mukana Diabetesliiton lapsen diabetes-verkkosivujen uudelleen suunnittelussa. Palvelumuotoilulla sivujen suunnittelu kuulostaa ehkä omituiselta. Mutta sillä saadaan diabeetikkolasten ja vanhempien sekä heidän läheisten ääni kuuluviin ja tarpeet esiin.

Olisiko sinulla odotuksia uusille verkkosivuille ja toiveita? Miksi kävisit lukemassa uusia verkkosivuja?

Kirsi Stjernberg

Epäreilua! Epäreilua?

Epäreilua? Kaksilapsisen perheen isoveli on terve, mutta tuntee varmasti välillä taistelevansa huomiosta pikkusiskonsa diabeteksen kanssa. Pikkusisko puolestaan on kateellinen terveydestä ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta isoveljelleen. On väsyttävää huomoioida diabetes 24/7, ja lisäksi siihen liittyy ärsyttäviä lääkärikäyntejä ja vaikka mitä. Toisaalta isoveljen selkeä erityisherkkyys aiheuttaa tiettyjä haasteita koulunkäynnille, ja sen ympärillä riittää usein iltaisin ruodittavaa. […]

Maria Rasalahti

Mitä meillä syödään?

Minulta on kysytty monta kertaa, miten meidän ruokavalio on erilainen kuin ”normaaleissa” perheissä. Kun esikoispoikamme sairastui viisi vuotta sitten 3,5 vuotiaana, totesin, ettei meidän tarvitse muuttaa ruokailutottumuksia juuri lainkaan. Meillä oli päiväkodista tuttu ateriarytmi, emmekä herkutelleet ylettömästi, eikä meillä ollut vielä karkkipäivää. Se saapui kotiimme vasta koulun alettua.

Maria Rasalahti

Vertaistukea perhekerhossa

Olemme käyneet muutaman kerran parina viime vuotena paikallisen diabetesyhdistyksen perhekerhon tapaamisissa. Kaikilla on oma tilanteensa, mutta kerhossa ehdimme aikuisten kesken vaihtaa kuulumisia ja jutella hetken diabeteksen hoidosta, omista mietteistä ja uusista laitteista lasten puuhatessa muuta.

Maria Rasalahti

Mikä takaa turvallisen koulupäivän diabeteslapselle?

Tänä syksynä silmiini on osunut ikäviä keskusteluja, joissa diabeteslapsen kouluavustaja onkin koulun alkaessa sekoittanut jopa aivan perusasioita. Jopa luotettavaksi ja osaavaksi kehuttu avustaja onkin meinannut pistää matalaan verensokeriin insuliinia. Ja toinen on kysynyt pitikö korkeisiin verensokereihin antaa pillimehua.

Koulupäivän pitäisi olla turvallinen kaikille lapsille.