4.2.2019 Maria Rasalahti

Uutta energiaa etsimässä – Muutoksen positiivinen voima

Seitsemän vuotta on vierähtänyt pojan sairastumisesta. Näinä vuosina jaksamisen aaltoilu on tuottanut elämään ylitsepääsemättömän näköisiä vuoria ja myös solia, joissa lipua kevyen tuulen vietävänä. Miten onkaan uuden vuoren kohdatessa tuntunut toivottomalta ylittää se kiipeämällä raskaita jyrkänteitä ylös – kunnes on saavuttanut huipun, ja alamäen laskeutuminen on alkanut. Mäen alas pääsykään ei välttämättä ole ollut helppoa, kuten ei sen kiipeäminenkään. Joskus on joutunut kesken laskeutumisen palaamaan taas ylöspäin törmättyään ylitsepääsemättömään esteeseen tai kuiluun, johon voisi tipahtaa ennen kuin on taas päässyt jatkamaan turvallisesti matkaa alaspäin kohti solaa.

Viime vuosi on ollut täynnä muutosta, mutta matka minuuteen alkoi jo aikaisemmin ja huomasin itsessäni, kuinka elämä vanhempana ja minuna taas oikeasti jatkuu. Voin vaikuttaa oman elämäni suuntaan ja viedä sitä kohti maalia, jonka näen silmissäni. Sen visualisoiminen on tuottanut välillä mahdottoman tuntuisia haasteita, mutta tarttumalla haasteisiin, olen vähitellen päässyt lähelle sitä, missä haluan olla tulevaisuudessa. Tästä muutoksen tiestä tulen varmasti kirjoittamaan useampaan kertaan tänä vuonna, koska nyt on aika jakaa se ja sen tuomat kokemukset. Toivottavasti ne auttavat muitakin pääsemään omassa elämässään eteenpäin.

Diabeetikkolapsen vanhempana tunnen kuuluvani erityisten lasten vanhempiin, mutta se miten meitä kohdellaan, ei ole aina oikeudenmukaista muihin erityislasten vanhempiin verrattuna. Vaikka poikamme vaikuttaa päällepäin aivan tavalliselta lapselta muiden lapsien joukossa, oikeasti elämä on täynnä lisähaasteita aamusta iltaan ja yöhön. Elämässä tarvitaan paljon enemmän suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi sen ymmärtäminen, että kaikkiin mittaustuloksiin ei aina voi vaikuttaa, on auttanut paljon. Olen huomannut, että tietynlaisesta positiivisesta ajattelusta lapsen diabeteksen hoidossa on hyötyä. Negatiivisesti ajatteleminen jokaisen matalan ja korkean verensokerin kohdalla ei auta. Yksittäisten verensokerimittausten tuijottamisen kautta ei välttämättä löydä ratkaisua, mistä ne johtuvat. Silti korkeiden ja matalien mittausten tulokset voivat ottaa omatunnolle ja arki tuntuu raskaalta. Arjessa on itselleen voitava olla myös armollinen – siten voi löytää uskon itseensä. Tämä mittaustulos on nyt korkea, mutta reagoin siihen lisäämällä insuliiniannosta, ja seuraavan mittauksen tullessa reagoin taas muuttuneeseen sokeriin niin hyvin kuin osaan.

Vuorenrinne tuntuu yllättäen vähän pienemmältä, ja huippu onkin taas saavutettavissa.

Mitään ei opi kokeilematta, harjoittelematta ja yrittämättä. Kun vuorenrinnettä laskeutuessa alkaa taas luottaa itseensä, eivät matkan yllättävät haasteet enää tunnu mahdottomilta. Vaikka nyt kompastuin tuohon mittaustulokseen, ei se enää aja minua ylöspäin rinnettä. Usko siihen, että kompastelujen kautta oppii ja epäonnistumisen jälkeen voi jatkaa matkaa alaspäin, auttaa katsomaan eteenpäin. Se, että uskoo omaan päätökseensä, on tärkeämpi päämäärä kuin koko vuoden hobiksen tulos. Kokeilemalla selviää, mikä missäkin tilanteessa auttaa ja mikä ei. Kokeilut lapsen diabeteksen hoidosta kehittää osaamista – saa kokemusta – ja kokemuksen myötä saa luottamusta toimia.  

Se, että suuntaa ajatukset epäonnistumisien sijaan onnistumisiin tuo varmuutta ottaa taas askel eteenpäin. Oman ajattelun kääntäminen positiiviseksi voi olla raskainaja aikoina vaikeaa, mutta tässä pari pientä vinkkiä, jotka itselläni ovat toimineet:

Keskitie!

… se, että päättää, keskittyykö yksittäisiin tuloksiin vai kokonaisuuteen, auttaa löytämään myös ajatustasolla keskitien.

Onnistumisen ilo!

…heittäkää yläfemma lapsen kanssa, sanokaa yhdessä ”Loistavaa toimintaa!” ja juhlikaa jäätelöllä koko perhe kun menee hyvin. Näin luot positiivisemman tavan ajatella yhdessä.

Kiitos!

…kun on mennyt hyvin (tai edes lähelle), auttaa löytämään voimaa. Itseä, lasta ja puolisoa saa kiittää.

Unelmakartta!

…visioi vuoden tavoitteet lehdistä leikatuin kuvin paperille (tämän voi myös tehdä lasten kanssa tai koko perheen voimin).

Unelmakartta auttaa keräämään ajatuksia, tunteita ja herättelee samalla uusia ideoita esim. blogikirjoitusten aiheista.

Ja onneksi on sovelluksia, jotka auttavat näkemään lapsen verensokerin kokonaisuutena.

Matka muutoksen tiellä ei ole esteetön, ja joskus muutos haastaa itseä muuttumaan. Välillä kyseenalaistan olenko oikealla tiellä ollenkaan, pitäisikö palata vanhaan vai viedä askelia eteenpäin, koska edessä oleva ei ole selkeästi vielä näkyvissä. Mietin pitkään, mistä olen tulossa ja minne olen menossa, mikä on tulevaisuuteni päämäärä ja mihin suuntaan haluan tulevaisuudessa edetä. Tässä muutoksessa olen päätynyt kehittämään itseäni, löytämään omia rinteille hukkuneita voimiani ja saamaan apua, ja myös samalla auttamaan muita. Lopulta pääsin sinne, mistä olen unelmoinut, löytänyt uutta energiaa elää ja tehdä myös itselle mieluisia asioita. Nyt kokoan uutta tulevaisuutta uudessa työssä ja lähempänä perhettä ja toivottavasti kirjoittelen tänne taas enemmän. Joskus on pakko jättää vanha taakse, vaikka kuinka kipeältä se tuntuu, ja ottaa rohkea askel eteenpäin ja päästää irti. Maailma ja elämä muuttuu lapsen diabeteksen myötä, mutta sen ei saa antaa olla este elämälle. Muutos alkaa sisältä käsin, ja vain itse voin tehdä sen mahdolliseksi.

Matkalla olen saanut apua ja päässyt myös auttamaan muita.

Kahden pojan (10 v. ja 8 v.) ja 3 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat