Yleinen 16.4.2017 Maaret Weide

”Oliko Weide”

Pitkä käytävä, ovi aukeaa ja kuuluu kaikuvalla äänellä ”Oliko Weide”? Istun oven kohdalla ja vastaan ”oli”. Lähellä istuvia naurattaa. Näöntarkastus ja perustiedot siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Takaisin käytävälle odottamaan ja Librellä sokereita seuraamaan. Minua jännittää.

Katetri kämmenselkään

Anestesialääkärin vastaanotto on käytävällä. Anestesialääkärillä on kantava ääni ja vierasmaalainen korostus. Hän kutsuu ”Weide” ja säpsähtää itsekin, kun nousen vieressä seisomaan. Ensin selvitetään millainen sydämentahdistin minulla on ja millä puolella se on. ”Sinulla diabetes, ykkönen vai kakkonen”? Ykköstyyppi olen, joten hän haluaa tietää mikä verensokeri on nyt. Freestyle Libre esille ja skannaan sensorin. Sokeri on 9,7. ”Se on hyvä, turvallinen taso, pidä siinä”, anestesialääkäri toteaa ja alkaa etsiä sopivaa suonta katetrin laittamiseksi. Ei löydy, kaikki suoneni näkyvät heikosti ja ovat ohuita. Lopulta kerron itse missä katetri on ennenkin ollut ja siihen se laitetaan, kämmenselkään. Anestesialääkäri on ripeä toimessaan. Hän kertoo hoitajalle ”menevänsä hetkeksi komeroonsa”. Huoneeseensa hän meni. Odotus jatkuu ja kaikkia meitä kutsutaan samalla tavalla – ”oliko”?

Leikataanko vai eikö leikata?

”Oliko Weide”? Astelen tottelevaisesti silmäkirurgin huoneeseen vaikka tuo ”oliko” karahtaakin korvaani, minähän olen hengissä.

Silmäkirurgi selittää seikkaperäisesti mitä voidaan saada aikaan näkökykyni parantamiseksi. Kaihileikkauksessa en tule saamaan täydellistä näkökykyä, mutta näkökenttäni laajenee, värit kirkastuvat ja pientä näkökyvyn parannusta voidaan tehdä niin, että silmäni olisivat paremmin tasapainoiset. Olen helpottunut, että silmäni leikataan.

Myös silmäkirurgi kysyy mikä on verensokerini nyt. Freestyle Libre saa jälleen huomiota ja ihastusta. ”Ota Libre mukaan leikkaussaliin” sanoo silmäkirurgi. Leikkaus on ihan kohta. Sokerit ovat edelleenkin turvallisella tasolla.

Libren kanssa leikkaussaliin

Odotin, että kohta taas kuuluisi ”Oliko Weide”, mutta nyt sanottiinkin ”Ole hyvä”. Positiivinen ilmaus ja jännitys (melkein pakokauhu) iski päälle. Anestesialääkäri olikin laittanut katetria testatessaan suolaliuosta eikä rauhoittavaa.

Sairaanhoitaja sekoaa lapuissa ja meinaa laittaa ”ruksin” oikean silmäni puolelle. Ei, ei oikeaa, minulta leikataan vasen silmä. Potilaan on paras olla tarkkana näissä jutuissa. Vaaleanpunainen suojamyssy päähän, sininen muovitakki päälle, suojatossut jalkaan. Freestyle Libre ja hunajatikkuja hypovaraksi mukaan leikkaussaliin. Se on menoa nyt ja pyörätuolilla mennään kohti leikkaussalia, jossa on kylmä.

Ensimmäiseksi sairaanhoitajat opettelevat käyttämään Libreä. Sitten valmistellaan silmä leikkausta varten, tiputetaan puudutustippoja, desinfioidaan niin silmä kuin ihokin. Ja taas mitataan Librellä. Turvallinen taso, 10,7 näyttää Libre. Hiukan rauhoittavaa katetrin kautta. Onpas rento ja rauhallinen olo on tuntemukseni.

Silmäkirurgi saapuu ja kaihileikkaus alkaa. Katso suoraan eteenpäin, näen kaksi valopistettä, jotka myöhemmin muuttuvat ruskeankeltaiseksi ”kimalaiseksi”. Sairaanhoitaja mittaa Librellä, hyvä taso. Verenpaine pysyy kohtuullisen hyvällä tasolla, samoin pulssi. Mikäs hätä minulla tässä on ajattelen, vaikka tuntuukin, että katseeni vaeltelee missä sattuu. ”Nyt tulee tarkka vaihe”, sanoo silmäkirurgi ja minä puren hampaita yhteen pitääkseni silmän paikoillaan.

”Se on siinä, hyvin meni”, sanoo silmäkirurgi. Olen hämmästynyt, tässäkö tämä oli. Eihän tämä sattunutkaan vaikka silmäni vaelteli siellä sun täällä. ”Ei vaeltanut, koko ajan pidit hyvin paikoillaan”, kuittaa silmäkirurgi.

Apteekin kautta kotiin

Takaisin osastolle lepäämään, syömään eväitä ja pistämään insuliini. Sairaanhoitajan kanssa kerrataan kotihoito-ohjeet. Silmätippoja neljä kertaa päivässä ja lisäksi kahden kuukauden vahvempi antibioottitippa diabeteksen vuoksi. Kevyttä liikuntaa, lähinnä kävelyä (ei vesijumppaa eikä kuntosalia). Jälkitarkastus kuukauden kuluttua.

Kela-taksilla apteekin kautta kotiin ja taksi kutsuu aulassa ”Oliko Weide”. Ulkona on pimeää, mutta valot häikäisevät. Apteekissa tarvitsisi aurinkolasit. Neljä tuntia ja näen jo nyt paremmin.