18.4.2017 Reija Helkkula

Diabeteskeskus – repullinen reipasta mieltä

Olen kokenut leireilijä. Lapsena olin säännöllisesti mukana urheiluseuratoiminnassa ja muistan, että tavalliseen koulunkäyntiinkin joskus haettiin erilaista näkökulmaa leirikouluilemalla. Kotiin tuli aina ennen leiriajankohtaa kutsukirje, jossa ohjelman lisäksi listattiin tarpeelliset mukaan pakattavat tarvikkeet. Lopussa kehotettiin lähes poikkeuksetta ottamaan mukaan repullinen reipasta mieltä.

Aikuisena leirit ovat harvinaisempia. Diabeteksen tultua kuvioihin olen huomannut toistuvammin hakeutuvani tilanteisiin, jotka muistuttavat lapsuuden leirikokemuksia. Minulla on vahva tarve löytää vertaistukea ja jatkaa opintoretkeä diabeteksen moninaisuuteen.

Diabetesliitto järjestää aktiivisesti erilaisia kursseja ja tapaamisia, joita on ollut ilo hyödyntää. Itse olen osallistunut Kelan tukemalle sopeutumisvalmennuskurssille, liikunnalliseen nuorten viikonloppuun ja viimeisimpänä diabeetikolle ja läheiselle suunnattuun treffiviikonloppuun. Koen, että Diabeteskeskus tarjoaa toimivimmat puitteet Suomessa diabeetikon tarpeille.

Jotta vertaistuesta saisi mahdollisimman paljon irti, suosittelen lähtemään tapahtumiin lapsuuden leirikutsuista tutun kehotuksen saattelemana. Repullinen reippautta ja iloinen asenne on tarpeen, jotta aikuisuuden jäykkyys ei turmele kokemusta. Omaa hoitoa ja ongelmia saa vapaasti murehtia yhdessä vietetyn ajan jälkeen.

Aluksi saattaa tuntua, että keskenään toisilleen vieraiden ihmisten on epäluonnollista koettaa tutustua. Toisaalta ei välttämättä tarvita kuin pieni lausahdus, hymy tai kiinnostunut katse, joka poistaa välissä olleen näkymättömän esteen. Itse laitoin kahvin tippumaan ja höpötin tuttavalliseen tapaan jokaiselle joka suostui kuuntelemaan.

En päässyt tällä kertaa huoneeseen, jonne unissani pyrin. Pelottelin kyllä muita, että saatan erehtyä ovesta. Onneksi niin ei käynyt. Sen sijaan huoneissa olevat suihkutilat aiheuttivat nostalgisen kiljaisun. Liiketunnistimella toimivat valot vaativat toimiakseen akrobatiaa. Kun suihkuverhon sulkee, niin ei kulu kuin hetki, kun tila pimenee. Aika nopeasti oppii seisomaan suihkussa yhdellä jalalla ja pitämään toista jalkaa koko suihkuttelun ajan verhon toisella puolella. Onneksi tästä ei ole todisteena kuvamateriaalia.

Ennen viikonlopputreffejä oletin, että osallistujat olisivat pariskuntia. En kuitenkaan pettynyt, kun paikalla oli myös diabeetikkosiskokset, tytär äiteineen ja ystävykset. Läheisten mukana olo antoi tapaamiselle ihan erilaisen kehyksen. Olisin vieläkin enemmän halunnut keskittyä läheisten kuuntelemiseen. Hetkittäin koin, että läheiset oli vain raahattu mukaan kuunteluoppilaiksi, ja se harmitti itseäni. Tässä olisi vielä parannettavaa.

Paras läheiseltä kuulemani kommentti kertoi diabeetikkona olemisesta paljon: ”Ihan kuin te puhuisitte kiinaa keskenänne.” Siltä se varmasti tuntuukin. Librejen, bolusten, hobisten, hypojen ja muun diabetesjargonin kuuleminen on varmasti hämmentävää ja väsyttävää. Toisaalta kommentoija ei asiasta ollut pahoillaan vaan oli iloinen diabeetikkoläheisensä puolesta, joka sai keskustella tapaamisessa vertaistensa kanssa.

Viikonloppu päättyi luvattomaan poissaoloon. Lähdimme verkkaisesti viimeisten joukossa. Aamu oli aurinkoinen ja ajelimme lähes puoli tuntia ennen kuin mietin verensokereita. Kaivelin käsilaukun ja taskut löytämättä verensokerimittaria. Paniikissa käskin pysäyttää auton etsiäkseni vielä matkalaukusta, vaikka vaikutti vahvasti siltä, että se oli jäänyt kyydistä. Soitin keskuksen päivystysnumeroon, josta sain hoitajan vielä kiinni. Hän kävi tarkistamassa huoneen, josta mittari löytyi söpösti peiteltynä sänkyyni. Mokoma oli päättänyt pitää lomaa minusta. Pyyntö evättiin ilman valitusoikeutta.

Tapaamisen jälkeen reppu oli jälleen täynnä. Vaihtokaupassa reippautta vastaan tapasin uusia ihmisiä, keräsin jaksamista arjen omahoitoon ja havahduin katsomaan diabetesta enemmän lähimmäisen näkökulmasta. Parasta oli se, että sain jakaa tämän kaiken itselleni läheisimmän ihmisen kanssa. Reippaus oli pieni hinta tästä.

 

Metsäntuoksuinen koiraharrastaja, jonka perheeseen kuuluu kahdeksan tassua ja neljä jalkaa. Arkena pyöräilen hanatehtaalle, jossa toimin tuotetiedonhallinnan asiantuntijana. Vapaalla ollessa metsästän ja jäljestän bretagnenbassettien kanssa. Jänisjemma-blogiLinkedInPinterestTwitter

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat