24.11.2015 Sari Pihlava

Saisiko olla helppo vai vaikea diabetes?

Välillä diabetekseni temppuilee; joskus on minun vuoroni. Eteenpäin kuitenkin mennään, jos ei käsi kädessä, niin ainakin rinnakkain ja suurin piirtein sovussa. Vähän uuvuttava kaveri se joskus on, mutta minkäs teet.

Viime aikoina olen mietiskellyt, miksi diabeteksen hoito sujuu joillakin ongelmitta ja joillakin taas ei. Sama sairaushan meillä kaikilla ykkösillä on. Toki ihmiset, elämäntilanteet ja elintavat ovat erilaisia. Vaan miten ne diabetekset – olisivatko nekin erilaisia?

Labiili diabetes. Määritelmään törmää aina silloin tällöin, ja sillä tarkoitetaan hankalasti tasapainotettavaa diabetesta. Sanana labiili tarkoittaa horjuvaa, epävakaata, vaihtelevaa. Äkkiseltään ajatellen tuo kuulostaa tavalliselta ykköstyypin diabetekselta. Vai onko jollakulla ykköstyypillä vakaa ja tasapainoinen diabetes? En tiedä. Tunnen vain oman sairauteni, ja se ei minusta ole tasainen.

Käyttäjävikako vain? Tiedätte varmasti tilanteen: Tietokoneen kanssa on tuskailtu jo tovi, ja homma ei vain onnistu. Verenpaine on nousussa ja apu tarpeen. Kun asiantuntija saapuu paikalle, hän ratkaisee ongelman hetkessä.

Onko käyttäjäviasta kyse myös silloin, kun omahoito takkuaa? Jos osaisi, onnistuisi. Numerot kiittäisivät, lääkäri nyökyttelisi tyytyväisenä ja ehdottaisi tapaamista vuoden päähän. Olisiko noin? En tiedä, mutta sen sentään tiedän, että osaajaksi tullaan vain opettelemalla. Asiantuntijapiirit ovat siis avoinna meille kaikille!

Tyypin 1 diabetes johtuu siitä, että haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet eivätkä tuota enää insuliinia, ei ainakaan alun kuherruskuukausien jälkeen. Tänä vuonna uutisoitiin kuitenkin jotain ennenkuulumatonta. Jopa pitkään sairastaneilla ykköstyypeillä saattaa olla omaa insuliinintuotantoa jäljellä. Itse tuotettu insuliini tasoittaa verensokeria, ja omahoito voi siksi olla helpompaa. Ainakin tässä kohtaa eroja siis on. Joku ykköstyyppi tehtailee insuliinia itse, kun toiset ovat pelkän apteekkitavaran varassa.

Koirien sanotaan muistuttavan isäntiään. Päteekö sama sairauksiin? Viilipytyn diabeetikon tauti pysyy ongelmitta hallussa. Heitä kumpaakaan ei pienet hetkauta. Herkän tyypin sairaus on herkkis myös. Kumpikin reagoi nopeasti, ja tilanne voi heilahtaa hetkessä laidasta toiseen.

Fysiologisia perusteita tälle ajatukselle voisi olla. Herkkiksillä elimistö tuottaa herkästi myös adrenaliinia, joka puolestaan kiihdyttää sokerin vapautumista maksasta ja nostaa verensokeria. Ällös siis, hyvä diabeetikko, hermostu. Se ei tee hyvää verensokerillesi!

Vai olisiko se sittenkin niin, että luonne ratkaisee? Diabeteksen soisi tulevan pitkäjänteisille, analyyttisille ja rutiineja rakastaville henkilöille, jotka eivät kaihda elämässään toistuvia laskutoimituksia. He ovat aina valmiita sekä ennakoimaan että muistelemaan menneitä hoitaessaan itseään. Voi meitä luovia, spontaaneja ja malttamattomia diabeetikoita, tässäpä meille epäsopiva sairaus kaveriksemme.

Kysymyksiä riittää, vastauksia ei niinkään. Eroja on. Ehkä erot johtuvat meistä itsestämme, hoito- ja elämäntavoistamme, luonteista ja jaksamisesta. Ehkä sairautemme ovat vain niin erilaisia.

Jokaisen diabeetikon elämä pitäisi saada kohdilleen paitsi numeroiden valossa, myös muutoin. Olipa diabetes millainen tahansa, sen kanssa on mahdollista tulla toimeen. Vaan miten se tehdään – se meidän jokaisen on selvitettävä ihan itse.

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja 9- ja 13-vuotiaiden tyttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Anna-Maria

    Ihanasti kirjoitettu! Itselläni on ainakin niin labiili diabetes, että välillä tuntuu väärän väristen lakanoidenkin nostava sokereita…tai laskevan…tai…

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Kiitos Anna-Maria 🙂
      Niin tutultu kuulostaa tuo ”nostavan… tai laskevan… tai…” Hienosti kuvaat tilannetta!
      Oma hoitoni tuntuu vaativan sitä, että kyttään diabetestani jatkuvasti. Tilanteen myötä on herännyt ajatus siitä, että onkohan niitä stabiileja ykköstyyppejä olemassakaan? Saapa nähdä ilmoittautuuko tänne yhtään…

  2. Tiina

    Loistava kirjoitus!!! Kiitos Sari 🙂 oma labiili deeni on niin perässä vedettävä välillä. Niin kuin Anna-Maria kommentoi…. Kuu väärässä asennossa, liikaa hymyilemistä jne jne. Onnekkaita he joilla ei ole riesana herkkisten ressailutyyli 😉

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Tiina <3
      Sehän se on, kun koko elämä vaikuttaa siihen, voiko d:n kanssa kulkea rinnakkain vain muuttuuko se perässä vedettäväksi.
      Mutta hei – herkkyydessä on myös voimansa. Itse en ainakaan vaihtaisi elämääni sellaiseksi, jossa mikään ei tuntuisi oikein miltään 😉

  3. Kirsi

    Yhdyn edellisiin kommentoijiin! Mainio kirjoitus, ja niin tuttuja nuo ainaiset vaihtelut. Tässäkin yksi herkkis, jonka tunne-elämä osaltaan haastaa diabeteksen hoitoa. Mutta kuten Sari toteat, parempi herkkkyys, kuin se, että mikään ei tuntuisi miltään!

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Kiitos Kirsi 🙂 Ehkä se tosiaan on niin, että ne tasaiset diabetekset ovat vähemmistöä ja vaihteluita tuppaa olemaan itse kullakin…

  4. Sanna

    Kommentoin nyt vähän vanhaan juttuun, mutta nämä kaikki tekstit on mulle uusia, D löydettiin vasta alle puoli vuotta sitten…

    Olen räiskyvä persoona, oikea tulisielu. Elän ihan täysiä jokaisen tunteen, ilot, surut ja valitettavan usein sen kiukunkin. Mutta mulla on helppohoitoinen diabetes. Se ei paljon hätkähdä, eikä suutu ihan silmittömästi, jos teen virhearvioinnin. Tajukaan ei oo herkäs lähtiä. Toki mun haima tuottaa vielä ihan pikkuisen insuliinia itte, joten se selittänee.

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Tervetuloa meidän joukkoon ♡ Toivotaan, että sinun diabeteksesi pysyy tasaisena kaverina jatkossakin. Se, että tunteet tuntuvat, on monesti ihanaa, ja joskus, noh, jotain muuta… Hyvää jatkoa sinulle D:n parissa!

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat