28.11.2015 Maria Rasalahti

Onnistumisen iloa parkourista

Esikoispoikamme aloitti parkourin syksyllä. Hän on hurjan innostunut uudesta harrastuksesta, joka on hyvin fyysinen, pomppimisineen ja kiipeilyineen. Viime vuoden jalkapalloinnostus laantui syksyyn, mutta parkour tuntuu pojan omalta harrastukselta.

Parkour tunti on kerran viikossa, 7 – 9-vuotiaille. Olen huomannut selvää kehitystä pojan lihaskunnossa ja liikkumisessa. Joka tunti hän tuntuu ylittävän itsensä ja on saanut todellista onnistumisen iloa.

Kerroin opettajalle  ensimmäisellä parkour tunnilla pojan sairaudesta ja että seuraamme tuntia pienempien lasten kanssa salin reunalla ja mittaan pojan verensokerin aina tarpeen mukaan tunnin aikana. Se sopi hyvin ja toinenkin poikamme saa hiukan kokeilla niitä esteitä ja patjoja, joita tunnilla ei tarvita.

IMG_20151006_163008

Tunnilla harjoitellaan erilaisia kuperkeikkoja, hyppyjä, voltteja, esteiden yli hyppäämistä ja kiipeämistä sekä alastuloja. Lisäksi trampoliinilta pääsee hyppäämään vaahtomuovimonttuun ja metrien korkeudelta hypätään paksulle patjalle kuperkeikalla. Kaksi metrisen seinän kiipeäminen ja vinoa seinää pitkin juokseminen ovat olleet uusimmat temput joita tunnilla harjoitellaan.

IMG_20151110_161320

On laji mikä tahansa, on tärkeää pitää huolta lapsen verensokereista tunnin aikana. Aktiivinen liikunta voi laskea verensokeria jo tunnilla. Diabetesliiton sivuilla on hyviä ohjeita aktiivisen liikunnan harrastajalle, joista on ollut myös meille hyötyä.

Syömme kotona ennen tunnille lähtöä välipalan (yleensä voileipää ja maitoa, noin 20 Hh), jolle emme ole pistäneet pikainsuliinia. Ennen tunnin alkua mittaamme verensokerin. Jjos se on hyvän rajoissa, olemme mitanneet verensokerin seuraavan kerran tunnin puolessavälissä juomatauolla ja uudelleen tunnin lopuksi ennen kotiinlähtöä. Repussa on aina mukana mehua ja välipalakeksiä hunajan lisäksi.

IMG_20151006_162949

Yleensä pojan verensokeri on pysynyt hyvänä parkourin ajan tai laskenut. Mutta pari kertaa, kun tunti on ollut erityisen hauska ja vauhdikas,  tunnin aikainen verensokerinnousu ja nopea alkuyön (klo 22) aikainen -lasku on yllättänyt meidät. Juttelimme diabeteshoitajan ja -lääkärin pojan poliklinikka käynnillä, että innostava liikunta voi hyvinkin adrenaliinin vaikutuksesta nostaa verensokeria ja pitää verensokerin illan ajan ylhäällä. Mutta yöllä verensokeri laskeekin nopeasti matalalle. Päivällisen ja iltapalan insuliiniannoksissa pitää huomioida liikunnan vaikutus, vaikka verensokeri olisikin korkealla, ja laskea pikainsuliiniannosta 20 – 30 %. Iltapalalla olemme joutuneet laskemaan annosta jopa 50 %.

Olemme aina tehneet edellisenä päivänä päivällisen valmiiksi, jotta pääsemme kotona suoraan syömään. Ruoka maistuu pojalle tunnin jälkeen yleensä hyvin, mutta iltapalaan jää vain 1,5 tunnin väli, joten olen varannut yleensä hyvää jogurttia ja maistuvaa leipää iltapalaksi, jotka tiedän pojan varmasti syövän.

On mukava seurata tuntia salin reunalla, mutta toisaalta katson kateellisena niitä vanhempia jotka voivat tuoda lapsensa tunnille ja lähteä siksi aikaa kauppaan tai lenkille. Mutta toisaalta on ihana nähdä, mitä tunnilla tapahtuu ja kuinka poika näyttää meille peukkua kiivettyään ensikerran 2 m korkean seinän päälle istumaan.

Kahden pojan (10 v. ja 8 v.) ja 3 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat