18.12.2016 Maria Rasalahti

Sensoroinnin vapautta ja vaikeuksia

Saimme syksyllä Freestyle Libren Abbottilta kuukaudeksi testiin, ja kerron blogissa meidän omia kokemuksia Libren käytöstä diabeetikkolapsella. Myös Deebogista Maaret ja Kirsi saivat laitteen testijaksolle kuukaudeksi. Meille ei ole maksettu testauksesta eikä kirjoittamisesta, vaan testaus oli täysin vapaaehtoista. Kirjoittamani kokemuksemme ovat omia, eikä niihin ole vaikutettu miltään taholta.

 

Oli kuin joulu olisi saapunut ennakkoon kun haimme Abbottin lähettämän paketin postista. Juuri samalla viikolla olimme sopineet oman hoitopaikkamme kanssa sensorointijaksosta. Päätimme yhteistuumin jättää sairaalan sensorin odottamaan ja otimme Libren heti käyttöön.

libre9
Libren paketit ja ohjeet. Testijaksoon kuului kaksi sensoria.

Libren sensorin asentaminen jännitti poikaa. Pojalla ei ole ennen ollut käytössä sensoria, joten tämä oli koko perheelle uutta. Katsoin Abbottin tekemät asennusvideot ja tutustuin ohjekirjoihin, jotka oli hyvin selkeät. Sensori asennetaan melko kätevästi asettimella käsivarren takaosaan. Ensin käsivarsi putsataan paketin mukana tulevalla alkoholipyyhkeellä, sen jälkeen sensori laitetaan asettimeen oikealla tavalla, katsotaan sopiva paikka käsivarresta ja asetin painetaan aika tiukasti käsivarteen kiinni, jolloin sensori napsahtaa käsivarteen kiinni. Asettimen neula hirvitti poikaa, mutta ensimmäisen sensorin asentaminen meni kivuttomasti YouTube videoita katsellen. Poikakin totesi heti, ettei sensori tunnu ollenkaan.

libre8
Ensimmäinen sensori kiinnitetty käsivarteen.

Tunnin päästä sensori oli käyttövalmis. Viikonloppu meni Librellä perinteisellä Contour XT:llä samaan aikaan mitaten ja tuloksia vertaillen. Mittaustuloksissa huomasimme jopa viiden mmol/l eroja kun verensokeri oli nopeasti nousussa tai laskussa. Kun verensokeri oli lähellä tasaista viivaa, osuivat mittaustulokset yhden mmol/l välille.

Ei niin ruusuista kuitenkaan

Maanantaina pojan tullessa koulusta hän sanoi, että sensori tuntuu oudolta eikä hän halua harjoitella pituushyppyä, koska sensori heiluu. Tarkasteltuani sensoria huomasin, että se oli irronnut teipistä. Eli teippi oli hyvin ihossa kiinni, mutta sensori oli lähes puoliksi irti. Päätimme ottaa sensorin pois.

Sensorin irrotus on Abbotin videolla hyvin helpon oloista ja kivuttoman näköistä. Todellisuudessa irrottaminen kävikin yllättäen työstä. Sensorin teippi on todella pieni ja tulee vain pari milliä sensorin ulkopuolelle. Valelin teipin öljyllä ja odotimme puoli tuntia ennen kuin irrotimme sen. Teipin alle tuntui olevan mahdotonta saada kynsiä ja vetää sitä irti.

Sensorin irrottaminen oli pojalle hyvin epämiellyttävää, mutta päätimme silti vielä samana iltana asentaa uuden sensorin toiseen käteen. Samalla tavalla YouTube videoita katsellen asensin toisen sensorin pojan toiseen käteen. Yllättäen poika huusi kasvot punaisina. Sensori oli osunut hermoon tai verisuoneen. Hetken mietittyämme otimme sensorin pois. Ja taas oli sama irrotussessio edessä.

Toiset kaksi sensoria

Saimme Abbottilta kaksi uutta sensoria testiin huonon tuurimme takia. Poika oli hyvin pelokas ensimmäisen sensorin asennuksen suhteen ja päätimme asentaa sen ensimmäiseen käteen. Asennus onnistui tällä kertaa hyvin.

Sensori toimi hyvänä tukena omahoidossa. Olen hyvin positiivisesti yllättynyt, kuinka helpolta tuntui tulosten seuraaminen lukulaitteen näytöltä. Yöllä, ulos ja suunnistamaan lähtiessä nuolet olivat hyvänä tukena, ja niiden perusteella pystyi helposti tulkitsemaan tarvitaanko pientä lisävälipalaa.

libre4
Saksasta tilatut kuvioteipit.

Keksin tilata Saksasta hauskoja kuviotarroja ja -teippejä sensorin päälle, jotka tekivät sensorin käytöstä pojalle mukavampaa. Mutta koulussa ja leikeissä törmäillessä sensori tuntui pojasta olevan häiriöksi, ja kävikin niin, että molemmat sensorit alkoivat repsottamaan reunoista ennen aikojaan. Päädyin teippaamaan sensorit ihoteipillä kiinni, joka paransi paikallaan pysyvyyttä. Mutta lisäteippi haittasi pojan käden liikkumista ja piilotti hauskat tarratkin. Ehkä parempi idea olisi ollut laittaa kuviollista sideharsoa sensorin päälle.

libre2
Tuunattu sensori.

Paljon hyvää, mutta myös huonoa

Freestyle Libren testijakso todella auttoi omahoidon seurantaa. Huomasimme heti parin vuorokauden aikana Libren näyttämistä öiden käyristä, että pojan verensokeri tipahti aina aamuyöstä matalalle, jopa alle kolmen lukemiin. Eikä hän herännyt.

Soitin tästä maanantaiaamuna polille ja päätimme vähentää illan Levemirin määrää ensin puolikkaalla. Ja myöhemmin vielä toisella. Saimme säädettyä iltainsuliinin niin, että verensokeri pysyi tasaisempana öisin. Lisäsimme aamupalan pikainsuliiniannosta, ja aamupalan jälkeiset yli 15 mmol/l arvot hävisivät lähes kokonaan. Myös lounaan pikainsuliinia lisättiin.

Mutta sensorin asentaminen ja varsinkin sen pois ottaminen olivat todella suuri kynnys pojalle. Ehkä sensori olisi helpompi irrottaa, jos teippi olisi yhdeltä reunalta suurempi tai siinä olisi ”liehuke” (kuin ketsuppipurkin sinetissä), josta olisi helpompi vetää sensori irti. Teipin irrotukseen pitää löytää parempi keino kuin öljy ja kynsillä kapean teipin reunaa nyhtäminen, jos Libre joskus rantautuu perheeseemme uudelleen.

Lukulaitteen nuolista ja käyristä oli helpompi nähdä miten verensokeri käyttäytyi päivän aikana ja öisin, ja se antoi luottamusta meille vanhemmille nukkua yön. Mutta merkintöjen laittamiseen oli asetettu hyvin lyhyt aika ja usein ruokailujen merkinnät jäivät tekemättä, koska olisin mielummin lisännyt ne aina ruokailun jälkeen.

Koulusta saimme terveisiä, että välimittaukset välitunneille lähtiessä ja liikuntatunneilla oli helppo tehdä Librellä. Sormenpäämittauksia pystyi helposti vähentämään vain aterioille ja tilanteisiin kun Libre näytti matalaa tai hyvin korkeaa arvoa. Pojalle Libre antoi selvästi vapautta arkeen, eikä leikkejä tarvinnut aina keskeyttää käsien pesun ja mittaamisen vuoksi.

Muutoksilla ja Libren seurannalla pojan Hba1c parani melkein yhdellä yksiköllä, eli 8,4:stä 7,5:een. Libre todella antoi vapaamman otteen pojan diabeteksen hoitoon, Libren käyrät ja nuolet lisäsivät luottamusta omaseurantaan ja helpottivat päätöksiä insuliiniannosten muutoksista.

Mietinkin Libren kokeilujakson jälkeen (huonoistakin kokemuksista huolimatta) miksi ei jokaiselle monipistoshoitoiselle lapselle suositella jatkuvaa sensorointia.

*****
Koska joulu kolkuttelee jo ovela ja on lupa herkutella, tässä linkki Diabetespuodin jouluherkkujen hiilaritaulukkoon

joulu5-518

ILOISTA JOULUA KAIKILLE!
*****

Kahden pojan (10 v. ja 8 v.) ja 3 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Anssi

    Luin kirjoituksesi suurella mielenkiinnolla, koska mun ensimmäinen Libreni on ollut käsivarressa nyt vasta neljä vuorokautta. Hyvin on pysynyt kiinni, vaikka eilen saunoinkin sen kanssa.
    Olen jo oppinut säätämään paremmin pumpun ateriaboluksia käyrän ja suuntanuolen avulla, jottei vs menisi yli kympin. Tähän Libre opettaa hyvin käyttäjäänsä.
    Vielä joskus varmaan Libre ja Accu-Chek pumppuni pystyvät keskustelemaan keskenään, jotta voin jättää pumpun vs-mittarin ja kaukosäätölaitteen pois.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat