10.12.2016 Kirsi Stjernberg

Hypokoirahaaveita

Marraskuun toisella viikolla maa peittyi pehmeään, valkeaan lumikerrokseen. Maisema oli suorastaan jouluinen ja hetken uhannut pimeys vaihtui häikäisevään puhtauteen. Perheessämme odotettiin kuumeisen jännityksen vallassa suurinta elämänmuutostamme sitten lasten syntymän tai rintamamiestaloon muuton. Lapset alkoivat olla isoja ja reippaita, ja suurimmat remontit valmiita. Kaipa me ajattelimme, että elämä alkoi melko kaoottisten vuosien jälkeen näyttää sen verran tasaiselta, että siihen mahtuisi jälleen hieman uutta vipinää. Iltatähti. Karvainen sellainen. Koira!

Koirakuume oli hiipinyt perheeseemme vaivihkaa. Lapset olivat jo vuosia aika ajoin haaveilleet kissoista tai koirista, mutta me vanhemmat olimme aina varsin jyrkästi taltuttaneet ne puheet heti alkuunsa. Ei meidän perheeseemme. Ei tähän arkihässäkkään. Ei tähän muutenkin aina sekaiseen kämppään!

Silti omassa mielessäni oli alkanut orastaa ajatus siitä, miten ihana, empaattinen kaveri koira olisikaan, olihan minulla tästä omasta lapsuudestani kokemusta. Kiinnostuneena olin sittemmin myös lukenut useita tarinoita hypokoirista. Perheen hypokoirahaaveet olivat saaneet ripauksen todellista jalansijaa siinä vaiheessa, kun tytär koki tajuttomuuteen johtaneen insuliinishokin. Miten ihanalta tuntuisi, kun joku muukin vahtisi lapsen verensokereita ja varoittaisi matalista, ajoissa.

Lapset eivät tykänneet olla kotona yksin, koiran kanssa sitä ongelmaa ei olisi. Koira myös ilahtuisi aina, kun tulet kotiin ja kuuntelisi ja lohduttaisi pyyteettömästi silloinkin, kun tuntuisi, ettei kukaan muu kuuntele tai välitä. Lisäksi koiran kanssa puuhastelu ja ulkoilu tekisivät hyvää kännykkäriippuvaisille lapsille (ja tietysti meille aikuisillekin). Tämä auttaisi osaltaan myös diabeteksen hoitotasapainon ylläpidossa.

Alkoi löytyä yhä enemmän syitä hankkia koira kuin olla hankkimatta. Miehen lapsuuden allergisuuskin alkoi vaikuttaa voitetulta ongelmalta, kun lainasimme tuttavan koiraa viikonloppuhoitoon, eikä oireita tullut.

Siitä se kuumeinen pennun etsintä alkoi. Hypokoiralle soveltuvaa luonnetta piti pohtia tarkkaan. Eikä se ollut ihan helppoa. Saimme kokea pettymyksiä, ennen kuin oikea kasvattaja ja sopiva pentu meille lopulta löytyivät.

Se oikea, ihanassa maalaisympäristössä kasvanut Affe, muutti meille aivan muutama viikko sitten. Tämä pieni palleroinen keltainen labradorinnoutajapoika, jolla on muutaman numeron liian löysä turkki ja ihastuttava ruttunaama, on jo saavuttanut aivan erityisen aseman sydämissämme.

Toki valmistautumista ja opeteltavaa on ollut paljon, aivan kuten vauvan tullessa taloon. Töitä koiran kanssa saa tehdä, ja voihan olla, ettei kasvatusriidoiltakaan vältytä… Pääosin koiran kanssa puuhastelu on kuitenkin hauskaa ja palkitsevaa.

Hypokoiratehtävään kouluttaminen tulee olemaan vielä aivan oma projektinsa, joka vaatii intensiivistä harjoittelua. Aika näyttää, miten sillä saralla onnistutaan, onko Affella hommaan tarvittava tarkka nenä ja lähdemmekö mukaan hintavalle hypokoirakurssille vai koetammeko selvitä urakasta kirjojen avulla omin voimin. Mutta ainakin sanotaan, että koira nauttii päästessään tekemään tällaisia ihan ”oikeita töitä” ihmisen hyväksi, joten motivaatiota asian eteenpäinviemiseksi kyllä löytyy. Jos sinäkin kiinnostuit hypokoirista, voit lukea lisää Reijan blogista täältä.

Olemme valmiita rakastamaan ja huolehtimaan uudesta perheenjäsenestämme täysin sydämin. Tervetuloa osaksi elämäämme, Affe-pieni!

Ikänsä deeykkösenä elänyt pohdiskelija, joka asustaa rintamamiestalossa miehen, 14-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan deetytön kanssa. Lisäksi meillä on nuori labradorinnoutaja, jota koulutetetaan diabeteskoiraksi. Suuntaan lenkkipolulle aina kun voin, ja koetan löytää aikaa myös uusien asioiden opiskeluun. Olen vihdoin oivaltanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja haaveista arkihässäkän keskellä, jota tupladee välillä urakalla haastaa.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat