22.12.2016 Reija Helkkula

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki,

Siitä on vuosia kun kirjoitin sinulle viimeksi. Se ei tarkoita sitä, että olisin unohtanut sinut tai joulun viettämisen, en ole vain kokenut tarpeelliseksi esittää toiveita sinulle. Kirje joulupukille kuului lapsena tärkeänä asiana jouluuni, ja listasin hyvinkin tarkasti määritellen toiveeni luettavaksesi. Aikuisena olen huomannut, että toiveet ovat hankalia. Konkreettisuus on lähestulkoon kadonnut toiveistani, ja vaikka usein toivon jotain mielessäni, en ole yhtään varma olisiko toive toteutuessaan kuitenkaan hyvä asia. Ehkä aikuisuuteen liittyy niin paljon enemmän harkintaa, että puhdas toivominen säikähtää järkeilyä ja toive piiloutuu.

Joskus olisi viisasta vain toivoa ja uskoa toiveen toteutumiseen. Elämä yllättää monesti, ja tietyllä tapaa toiveilla on myös tapana muuttua todeksi siten, että niitä tavoitellessaan ihminen alkaa huomaamattaan ponnistella kohti saavutettavaa asiaa.

Diabeetikkona toivon monia asioita. Tällaisen listan sain koostettua:

– Toivon, että saisin verensokerin pysymään pääsääntöisesti tasaisena, ehkäpä lähes terveen ihmisen viitearvoissa.
– Toivon, että diabeetikkona saisi yksilölliseen tarpeeseensa nähden riittävästi hoitovälineitä.
– Toivon, että hoitomuodoista saisi vapaasti valita itselleen parhaiten soveltuvan.
– Toivon, että saisin lisää jaksamista päivittäiseen omahoitoon. Mielellään niin paljon, että jaksaisin jakaa sitä vertaistuen muodossa myös eteenpäin.
– Toivon, ettei diabetes toisi ajansaatossa muita lisäsairauksia ja komplikaatioita.
– Toivon läheisilleni pitkiä hermoja ja kestävyyttä jaksaa kuunnella sairauden hoitoon liittyviä monologeja. En edes odota kommentointia.

Kaikkia toiveita, jotka ovat muotoutuneet mielessäni sairastumisen jälkeen, en edes yritä listata. Osa toiveista on henkilökohtaisella tasolla toteutunut, mutta iloni niistä himmenee, kun huomaan asioiden olevan monilla muilla huonommin. Voit varmasti havaita, että useat toiveistani ovat hyvin universaaleja. Kuitenkin koen tarpeelliseksi kirjoittaa ne näkyviin kirjeeseeni. Tällä tavalla ne alkavat ehkä toteuttaa itse itseään ja muuttua todeksi.

Yleensä kirje joulupukille sisältää vakuuttelua siitä, että kirjeen kirjoittaja on ollut kiltti. Mikäli sinä tai pienet apulaisesi olette joulukiireiltänne ehtineet lukea Deeblogia, olette varmasti panneet merkille, että viimeiset kaksi kirjoitustani ovat käsitelleet huonon diabeetikon tunnustuksia. Enkä ole edes kyseisen kirjoitussarjan kaikkia osia vielä julkaissut. Näitä kahta tekstiä lukiessani olo tuntuu hieman lannistuneelta. Toisaalta on helpottavaa, kun julkisesti tunnustaa rajallisuutensa. Mielestäni on ikävää, että kiltteyttä käytetään toiveiden toteutumisen panttina. Kilttinä oleminen voi sisältää epäonnistumisia ja vaikeuksia, joskus jopa tahallisia huonoja valintoja. Olen siis ollut rajatusti kiltti ja olen tyytyväinen siihen. Se kiltteydessä onkin tärkeintä; oma tunne onnistumisesta.

Tänä vuonna jouluni on keltainen. Kuten liittämästäni kuvasta näet, olen vastaanottanut jännittävän paketin, jonka sisältöön olen tutustunut viime viikkoina. En varsinaisesti toivonut kyseisen paketin sisältöä, mutta nyt kun olen sen saanut, huomaan olevani erittäin innostunut. Monesti parhaat lahjat tulevat suurena yllätyksenä. Silloin ilman toivettakin voi saada jotain todella hienoa.

Rauhallista joulunaikaa toivottaen,

Reija

Ps. Kaikille Deeblogin lukijoille taianomaista ja toiveita täyttävää joulua!

 

Metsäntuoksuinen koiraharrastaja, jonka perheeseen kuuluu kahdeksan tassua ja neljä jalkaa. Arkena pyöräilen hanatehtaalle, jossa toimin tuotetiedonhallinnan asiantuntijana. Vapaalla ollessa metsästän ja jäljestän bretagnenbassettien kanssa. Jänisjemma-blogiLinkedInPinterestTwitter

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat