8.2.2016 Maria Rasalahti

Kohti uusia tavoitteita

Hiukan jäi hämmentynyt olo viime syksyn poliklinikkakäynnin jälkeen. Pojalla kesän aikainen kasvupyrähdys ja syksyn koulun aloitus ja oli tehneet vanhat määrät riittämättömiksi. Ja se näkyi verensokeri arvoissa, tiesin sen jo astuessamme polin ovesta sisään.

Meidän kohdalle harvemmin osunut hoitaja otti meidät vastaan ja kävimme pojan asiat läpi. Sitten hän töksäytti, että täytetäänpäs nyt tämä kotihoito-ohje kun monesti on tapana palata siihen vanhaan nopeasti polilla käynnin jälkeen. Tämän jälkeen kuuntelin hoitajaa kuin sumussa. Uusia verensokerirajoja, ja uusia hypo korjauksia ja yölläkään ei anneta niin paljoa syötävää. Olin täysin kysymysmerkkinä. Mutta siinä tilanteessa en osannut kysyä tai sanoa mitään hoitajan suusta tullutta sammakkoa vastaan.

Lääkäri oli sentään tuttu ja kävimme hänen kanssaan uudelleen verensokeri tavoitteet, insuliinien määrät ja täytettiin kotihoito-ohje loppuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusien verensokeritasojen tavoittelu on tuntunut aluksi vaikealta saavuttaa. Ennen ateriaa verensokeri saisi olla 4 – 6 mmol/l ja aterian jälkeen 4 – 8 mmol/l. Entiset tasot tuntuvat olevan helpommin saavutettavissa.

 

Mistä vielä kiristäisi?

 

Syksyn ja talven aikana pitkävaikutteisen Levemir insuliinin määrää on nostettu pikkuhiljaa aamusta ja illasta. Myös aamupalan pikainsuliinia nostettiin 0,5 yks → 0,7 yks / 10 Hh, aamupalan jälkeisen verensokerin nousun takia.

Lääkäri laski myös korkean verensokerin korjaukset uudelleen. Laskelmien mukaan 1 yks Novo Rapidia laskisi pojan verensokeria 4 mmol/l. Tämä tuntuu välillä tehoavan hyvin ja välillä vetää verensokerin matalalle. Usein joudun miettimään, laitanko kireämpien ohjeiden mukaan, vai laskenko annosta. Yleensä päättely päivän ajankohdan, tapahtumien ja liikunnan mukaan onnistuu, mutta välillä ei.

Neljäs muutos oli matalien verensokerien korjaukset. Ensin saimme ohjeeksi antaa päivällä 5 Hh jos pojan verensokeri on alle 4. Mutta heti huomasimme sen aivan riittämättömäksi määräksi, ja nostimme omatoimisesti määrän 10 Hh, joka ei kuitenkaan nosta verensokeria korkeaksi. Mutta jos seuraavaan ateriaan on vielä tunti, on poika joutunut hypoon tarkoitetun mehun tai rusinoiden lisäksi syömään voileipää ja maitoa tai välipalakeksin, jotta verensokeri ei mene uudelleen matalalle. Pahinta pojasta on varmastikin matalan verensokerin tuoma supernälkäinen olo, ja se ei aina taltu desin mehulla.

Näillä korotuksilla saimme pojan verensokerit lähemmäksi hyvää tasoa, mutta vielä tuntuu parannettavaa olevan.

 

Mikä sitten on liikaa?

 

Ymmärrän hyvin kiristyneet ohjeet, jotta pojalla olisi parempi verensokeritasapaino. Mutta välillä mietin insuliiniruisku kädessäni, mikä on liikaa, mikä liian vähän. Liian monta asiaa mielessä saa välillä flunssaisen ja korvakipuisen vauvan yöheräilyiden jäljiltä väsyneen äidin ajatukset sekaisin. Onneksi olemme säästyneet vakavilta matalilta, ja poika on yleensä huomannut itse kun verensokeri on ollut menossa alas.

Hyvänä ohjeena sain, että jos matalat verensokeriarvot alkavat rajoittaa normaalia arkea, on silloin insuliinimäärät liian kireitä. Yritämme pitää verensokerin sellaisella tasolla, ettei tarvitsisi pelätä lähteä ulos tai urheilemaan ja jättää menemättä hypojen takia.

 

Kuinka lähemmäksi tavoitetta?

 

Pitkävaikutteisen- ja aamupalan pikainsuliinin lisääminen tasoitti nopeasti aamun ja yön korkeita arvoja. Muutokset ovat tehneet tehtävänsä ja olemme taas lähempänä sitä hyvää pitkäaikaisverensokerin arvoa, jota tavoitellaan.

Vanhemmilta vaatii aikamoista herkkyyttä pitää lapsen verensokeri hyvänä. Korkeita ja matalia verensokereita tulisi seurata tiuhemmin ja ajatuksella, kirjata ylös liikunnat ja erikoiset syömiset, kuten iltapalaletut. Mutta välillä tuntuu, ettei kaikesta huolimatta löydä syytä tiettyyn korkeaan tai matalaan arvoon.

Pojan diabetesta on nyt takana 4 vuotta. Tunnustan, emme ole ikinä päässeet alle 8 hobikseen. Se tuntuu vaikealta saavuttaa. Nyt talven polikäynnillä hobis oli jo pikkuisen lähempänä uutta tavoitetta – matkalla kohti sitä parempaa tasapainoa. Mutta toivon, että pääsisimme siihen yöunia menettämättä.

 

Helmi2

Kahden pojan (10 v. ja 8 v.) ja 3 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Sari

    Hyvä, että seuraatte tarkasti, ettei tiukat tavoitteet verota lapsen elämästä iloa ja huolettomuutta!

    Teidän saamat tavoitteet ovat paljon tiukemmat kuin esim. diabeteksen Käypä hoito -suosituksessa. Jos noihin tavoitteisiin yltäisitte, niin hba1c olisi kyllä jo terveen tasolla.

    Kun itse aikuisena intoudun joskus hoitamaan itseäni tosi tiukasti, niin tuntuu usein, että verensokeri karkaa aivan liian helposti matalalle. Pienikin liikunta, esim. parin sadan metrin kävely pitäisi silloin pystyä ennakoimaan.

    Tuntuu pahalta, jos jonkun pienen elämästä pitäisi tehdä tuollaista. Piirun verran löysemmilläkin tavoitteilla pääsee kyllä suositusten mukaisiin hobiksiin ja ehkä koko perhe voisi silloin paremmin.

  2. Kirsi

    Hyvää pohdintaa Maria!
    Samantapaisia tavoitteita asetettiin meillekin tyttären kanssa joskus viime syksynä, ja vähän purnasin tavoitteita lääkärille jo ääneenkin. Ymmärrän myös, että mitä tiukempi hoitotasapaino, sen pienempi lisäsairauksien riski jne.. Mutta kovin tiukoilla tavoitteilla elämään ei kohta muuta mahdu kuin jatkuvaa mittaamista, pistämistä ja analysointia. Ja kasvavan lapsen kanssa heilautuksia suuntaan ja toiseen tahtoo tulla, vaikka seuranta olisi kuinka tarkkaa. Jotenkin pitäisi löytää se tasapaino hyvän lapsiperhearjen ja jaksamisen, sekä sitten noiden tiukkojen hoitotavoitteiden väliltä. Olen myös miettinyt, millaisessa valossa näitä tiukkoja tavoitteita voisi ja pitäisi perheille esittää, jotta motivaatiota ja jaksamista niiden tavoitteluun riittäisi. Lapsen hyvinvointi on tietenkin kaiken etusijalla, ja motivoi sellaisenaan, sehän on selvä. Mutta kun vastuu tästä sairaudesta painaa muutenkin hartioita, asioissa voisi olla jotenkin kannustavampi ja iloisempi sävy ”vaatimusten” sijaan. Miten, sitä en oikein vielä ole keksinyt :).

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: