6.1.2019 Kirsi Stjernberg

Letkuton Omnipod – oikotie onneen?

Viime kevään korvalla valittelin uupunutta olemustani puolisolleni. Melkein itkua vääntäen selitin, että ihan sama mitä hyvinvoinnilleni koetan tehdä. Jos ryhdistäydyn liikunnan suhteen, kärsin jatkuvista matalista verensokereista. Tämä johtaa ylimääräisiin välipaloihin, mikä puolestaan johtaa painonnousuun. Jos taas vähennän kunnolla insuliineja, mennäänkin äkkiä kovin korkealla ja sitten väsyttää sen takia. Ainaista säätämistä. Tähän päälle vielä muutama unohtunut insuliinipistos, sekä teinitytön haastava diabetes siinä rinnalla, ja aloin pyöritellä mielessäni insuliinipumppuun siirtymisen mahdollisuutta. Voisiko se olla vastaus näihin haasteisiin?

Letkulliset pumput eivät ole minua koskaan kiinnostaneet. Monipistoshoidolla on tuntunut, että voin sentään välillä unohtaa diabetekseni, kun kehossa ei ole kiinni mitään.

Täysin letkuttoman ja hyvin pienikokoisen Omnipodin tultua markkinoille aloin kiinnostua pumppuasiasta ensimmäistä kertaa tosissaan. Voisi kai sitä 40 vuoden piikittelyn jälkeen kokeilla, miltä lähes piikitön elämä vaihteeksi maistuisi. Jos tästä saisi helpotusta ja uutta puhtia omahoitoon, niin mikäs sen parempaa. Tämän ikäisenä miettii jo vähän sitäkin, millaista elämä sitten vanhemmiten tulee olemaan. Jos pumpun avulla olisi mahdollista saavuttaa parempi hoitotasapaino ja terveempi elämä jatkossakin, niin hölmöähän olisi olla kokeilematta.

Vakaan päätökseni kokeilla Omnipodia meinasi kuitenkin vielä kumota Facebookin vertaisryhmissä pumppua koskevien keskustelujen seuraaminen. Niiden perusteella vaikutti usein siltä, että podin kanssa olisi jatkuvasti kaikenlaisia ongelmia. Lopulta, kiitos kannustavien diabeteshoitajien, joilla oli lähes pelkkää hyvää sanottavaa pumpusta omien potilaidensa perusteella, valinta alkoi kuitenkin tuntua selvältä. Vielä jouduin erikseen todistelemaan keskussairaalan lääkärille, mihin ongelmaan pumppuun siirtymisellä oikein haen ratkaisua, verensokerikäyrät kun näyttivät melko hyviltä nykytilanteessakin. Onneksi en kuitenkaan tässä kohtaa lyönyt hanskoja tiskiin.

Kyniltä pumppuun siirtymiseen liittyi silti yllättävän paljon kaikenlaisia pelkoja ja epäilyjäkin, jopa epämäärinen tunne identiteetin muuttumisesta. Antaisiko sitä tosiaan elämää ylläpitävän lääkkeen annostelun jonkun elektronisen laitteen tehtäväksi? Mitä jos pumppu ei toimikaan kunnolla? Tuleeko paljon ylimääräistä sähläystä? Lisäksi se, ettei minun jatkossa tarvitsisi pistää useita kertoja päivässä, tuntui vaan kertakaikkisen omituiselta ajatukselta.

Nyt takana on pari kuukautta eloa Omnipodin kanssa. Insuliinin annostelu tilanteesta riippumatta on todella joustavaa ja kätevää. Verensokerikäyrä on tasaisempaa kuin koskaan. Ihmeelliseltä tuntuu myös perusinsuliinin määrän romahdus puoleen siitä mitä pistin kynillä. Voiko tämä olla tottakaan? Vasta pikkuhiljaa alan tunnustella sitä olotilaa, kun verensokeri ei seilaa jatkuvasti edes takaisin. Sillä jos jollakin on valtava merkitys elämänlaatuun.

Etukäteen minua jännitti itse pumpun laitto. Mutta omnipodin kanssa ei tarvitse pelata erillisillä letkuilla tai kanyyleilla. Pumppu kiinnitetään tarralla ihoon ja sen jälkeen kaukosäätimen painallus ”laukaisee” ohuen, muutaman millin pituisen kanyylin ihon läpi. Se on kevyt napsahdus, joka tuntuu huomattavasti vähemmän kuin Freestyle Libren sensorin laitto. Pumpun täyttö insuliinilla on myös erittäin helppo ja nopea juttu.

Pelkäsin myös, että kaukosäätimen ja pumpun ohjelmien käyttö olisi jotenkin vaikeaa. Mutta ei, loppujen lopuksi toimintavaihtoehtoja on aika vähän ja ne oppii nopeasti.

Muutama päivä kului oikean perusinsuliinitason hakemiseen. Alussa mentiin jatkuvasti hypoilla, eli ahkeraa mittailua ja seuraamista se vaati. Vaikka homma oli helppo aloittaa tunnin käynnillä keskussairaalassa, oli ihan hyvä, että olin sopinut parista sairaslomapäivästä, jotta voin keskittyä pelkästään tähän. Sairaslomaa olisi ollut mahdollista saada jopa kaksi viikkoa. Se tuntui etukäteen liioittelulta, mutta jälkikäteen ajatellen sekään ei välttämättä olisi ollut huono juttu. Vaikka kaikki sujui hienosti, huomasin että aloitus silti vaati keskittymistä ja vei paljon energiaa. Ehkä säätöjä olisi saanut hiottua vielä paremmin kohdilleen jollei olisi ihan heti palannut hektiseen työelämään, jolloin asian pohdinta jäi heti väistämättä vähemmälle.

Osittain oikeita toimintatapoja opettelen vieläkin. Pumpulla hoito on niin paljon tarkempaa, että se mahdollistaa tarkkuuden monissa sellaisissa kohdissa, joissa olin vuosien monipistoshoidon aikana tottunut hieman oikomaan ja pyöristelemään. Tämä vaatii tietynlaista ajattelutavan muutosta, mutta on hyvän hoitotasapainon kannalta tietenkin pelkkää plussaa.

Olen ehdottoman tyytyväinen, että lähdin tätä hoitomuotoa kokeilemaan, näin ”vapaa” en koskaan aiemmin ole diabetekseni suhteen tuntenut olevani. Nyt vain haaveilen siitä, että jossain vaiheessa teini-ikäinen diabeetikkotyttärenikin innostuisi Omnipodia kokeilemaan.

Ja lopuksi  ”usein kysytyt kysymykset”:

  • Sattuuko Omnipodin asennus tai onko se vaikeaa?

Ei. Pumppu liimataan tarralla kiinni ihoon. Tämän jälkeen kanyyli laukaistaan kaukosäätimen avulla paikoilleen.  Se on kevyt napsahdus, tuntuu vähemmän kuin libren sensorin laitto.

  • Häiritseekö pumppu tai tuntuuko se isolta?

Ei häiritse. Pumppu on jotakuinkin tulitikkuaskin kokoinen ja hyvin kevyt. Olin itse yllättynyt siitä, miten vähän sitä huomaa kun se kerran on kunnolla paikoillaan. Pumppu pysyy hyvin kiinni, eikä ole pienistä kolhuistakaan pahastanut. Öisin se ei myöskään ole minua häirinnyt.

  • Missä pumppua voi pitää?

Itse olen tähän mennessä tykännyt pitää pumppua eniten vatsan alueella, siinä se tuntuu minulla toimivan parhaiten. Muita suositeltuja paikkoja ovat lantio/pakaroiden yläosa, käsivarret ja reidet. Toki rohkeimmat pitävät pumppua vaikkapa rintapielessä.

  • Onko pumppujen tai kaukosäätimen kanssa ollut ongelmia?

Toistaiseksi kaikki pumput ja kaukosäädin ovat toimineet moitteettomasti, eli en ole törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin, joita etukäteen pelkäsin. Toki käyttökokemukseni on vielä lyhyt.

  • Voiko podin kanssa käydä suihkussa/saunassa/uimassa?

Voi. Pumppua pidetään 3 vrk, minkä jälkeen se vaihdetaan. Joillakin vaihtoväli on 2 vrk. Sen kanssa voi jopa saunoa, kunhan pumpun suojaa siksi aikaa vaikka kostealla pyyhkeellä.

  • Sopiiko Omnipod kaikille?

Pumppuun mahtuu tietty määrä insuliinia, eli jos insuliinimäärät ovat todella suuret, saattaa olla ettei podin säiliö tähän riitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmilla insuliinitarve pienenee pumppuun siirtymisen myötä. Pumppu kiinnitetään tarralla, joten liima-aine saattaa ärsyttää ihoa. Omnipodin kanyyli on todella lyhyt, mistä syystä se ei ole kaikilla toiminut.

Ikänsä deeykkösenä elänyt pohdiskelija, joka asustaa rintamamiestalossa miehen, 14-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan deetytön kanssa. Lisäksi meillä on nuori labradorinnoutaja, jota koulutetetaan diabeteskoiraksi. Suuntaan lenkkipolulle aina kun voin, ja koetan löytää aikaa myös uusien asioiden opiskeluun. Olen vihdoin oivaltanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja haaveista arkihässäkän keskellä, jota tupladee välillä urakalla haastaa.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat