Avainsana: diabetes

Ihanaa, joulunaika on jälleen täällä. Meidän joulu tuoksuu piparille, laatikoille ja kinkulle. Mitenköhän niiden hiilarien laita taas olikaan?

Palasin töihin maaliskuun alussa ja uuden arjen opettelu on vienyt mennessään. Minusta tuntui mahdottomalta lähteä taas töihin ja jättää D-poika itsekseen pitkien iltapäivien ajan. Kuinka hän selviäisi itsekseen kotona? Olemme miehen kanssa molemmat pitkän matkan päässä töissä. Onneksemme saimme kevään ajaksi lääkärin todistuksella 3-luokkalaiselle pojalle paikan koulun iltapäiväkerhosta, jossa iltapäivät sujuvat turvallisesti aikuisen ohjaajan valvonnassa. Töissä käymisen ja pitkien työmatkojen yhdistelmä tuntui d-lapsen kanssa mahdottomalta, mutta iltapäiväkerhon kanssa arki alkoi sujumaan pian lentäen aikaa vastaan työpaikan ja koulun välillä.

Ilman sokerimittausten merkintöjä ja tallentamisia en muistaisi mitä kuusi viikkoa sitten torstaina klo 15 olen tehnyt tai tapahtunut, kun sokerit ovat käyttäytyneet poikkeavasti normaalitasosta. Toisaalta merkinnät kertovat, että kuntosaliharjoittelu nostaa ensin sokereita ja sitten tullaan alas, kun sama ilmiö toistuu viikoittain aina tiistaisin klo 13-15 välillä. Mittaa, skannaa, merkitse, tallenna ovat neljä sanaa, joilla diabetekseni käyttäytymistä voin tulkita.

Uuden deeblogistin aloittaessa uransa näin joulun jälkeen on varmaankin kliseisin mahdollinen avaus kirjoittaa ylensyömisestä. Tartun siitä huolimatta aiheeseen, sillä syöminen on minulle tärkeää. Se on parhaimmillaan ja etenkin hyvässä seurassa niin paljon muutakin kuin vain nälän poistamista tai laskemassa olevan sokeriarvon nostamista. Suhtaudun syömiseen ehkä turhankin huolettomasti ottaen huomioon sen, että minulla on jo parisenkymmentä […]

Diabeetikkoperheissä on vilskettä ja vipinää niin kuin muissakin perheissä. Diabeteksen huomioiminen siinä vauhdissa on oma juttunsa niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin.

Insuliinikuolema kuulostaa pelottavalta ja laittaa pohtimaan oman hoidon vaativuutta ja harmaita sekä mustiakin alueita. Monta kertaa olen myös törmännyt väärinkäsityksiin ja virheisiin aihetta käsiteltäessä. Siksi ilahduin joulukuussa, kun käteni osui sattumalta L.K. Valmun nuorille kirjoittama kotimainen Poika – murha seitsemännellä luokalla -dekkari, Karisto 2017.