18.1.2018 Reija Helkkula

Diabeetikon lukunurkka: Insuliinikuolema

Insuliinikuolema kuulostaa pelottavalta ja laittaa pohtimaan oman hoidon vaativuutta ja harmaita sekä mustiakin alueita. Monta kertaa olen myös törmännyt väärinkäsityksiin ja virheisiin aihetta käsiteltäessä. Siksi ilahduin joulukuussa, kun käteni osui sattumalta L.K. Valmun nuorille kirjoittama kotimainen Poika – murha seitsemännellä luokalla -dekkari, Karisto 2017. Kirjassa päähenkilö Hege vaihtaa uuteen kouluun, jonka eräs oppilas on kuollut kesällä opettajien mökkireissulla insuliinin yliannostukseen.

Dekkarin kansikuva oli jotenkin luotaantyötävä, joten välttelin sen katsomista tarkemmin. Kirjan luettuani kuitenkin palasin katsomaan kantta uudelleen. Ehkä syynä ensireaktiooni oli insuliinikynän neulaosa, joka osoittaa julmasti henkilön pään sisään. Itse neula ei hätkähdyttänyt itseäni, vaikka neulan pituutta oli tunnelman vuoksi liioiteltu. Enemmän kavahdutti tuo uhkaava asetelma ja kannen värimaailma. Tarkempi katselu paljasti, että kannen henkilöfiguuri ei ollut elävä ihminen, vaan jonkin sorttinen hymypatsas.

Vaikkei seuraava huomio liity yhtään diabetekseen, en pysty ohittamaan tätä kommentoimatta. Kannen yläosassa lukee isoilla kirjaimilla ”POIKA”. Vasta kirjan luettuani huomasin, ettei tämä ollutkaan kirjan nimi. En ymmärtänyt kirjan nimen tätä osaa edes lukemisen jälkeen. Ensin lähdin hakemaan syvällisempää merkitystä päähenkilöstä. Toisaalta ehkä ”POIKA” yksinkertaisesti viittasi vain murhan uhriin. En haluaisi edes ajatella vaihtoehtona sitä, että tällä koetettiin rajata arveluttavasti ulkopuolelle TYTTÖ-merkkiset lukijat. Sukupuoli on muutenkin läsnä kirjassa piilotettuina teemoina. Jopa kirjailijan nimi on verhottu nimikirjaimiin. Pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että kyseessä on kirjailija Leena Valmu.

Diabeteksen suhteen huomaa, että kirjailija on tehnyt läksynsä. Monipistoshoitoa ja tyypin 1 diabetesta valoitettiin kirjassa eri asiantuntijoina esiintyvien sivuhenkilöjen avulla. Joukossa oli yksi juro diabeetikkokin, joka ei kovinkaan avuliaasti sairaudestaan halunnut kertoa. Samaistuin henkilöön, vaikka yleensä jaksan lähes loputtomasti puhua omasta sairaudesta. Tilanne kirjassa oli diabeetikon kannalta tökerö.

Arvostin myös kirjailijan tapaa tuoda sairauden näkymättömyyttä näkyvämmäksi terveille. Vaikka kyseessä on tuttu henkilö, tämä on hyvin tyypillinen tilanne diabeetikon arjessa:

”Onko sinulla diabetes?” Elia kysyi.
”Väitätkö ettet tiennyt sitä?” opettaja kuulosti hämmästyneeltä.

L.K. Valmu: Poika – murha seitsemännellä luokalla

Karkeita virheitä kirjasta en löytänyt, vaikka kieltämättä murhatapa oli kömpelö, päälleliimattu ja epäuskottava kaikesta perustelusta huolimatta. Odotin viimeiseen asti, että juonessa olisi paljastunut jokin kierompi käänne, mutta lopulta jouduin pettymään.

Kirjassa vakuutettiin monta kertaa, etteivät nopeavaikutteisen ja pitkävaikutteisen insuliinin ampullit sovi käytettäväksi ristiin insuliinikynissä. Tämä ei päde yleissääntönä, koska usein saman valmistajan ampullit ovat täsmälleen samanlaiset riippumatta insuliinin vaikutustavasta, ja sopivat samaan kynään. Yleensä sekaantumista vältetään kynien eri väreillä ja lääkeaineen tiedoilla ampullin kyljessä. Lisäksi jokaista pistoskertaa ennen tulisi tarkistaa ampullin ulkonäkö ja sen sisällön laatu.

Lopulta ateriainsuliinin ampulli sopi hämäävien väitteiden jälkeen sittenkin pitkävaikutteiseen insuliinikynään, muttei siitä sellaisenaan pystynyt männällä painamaan lääkeainetta ulos. Todellisuudessa tällaisia kyniä ei liene olemassa. Korjatkaa, mikäli olen väärässä.

Insuliinikyniin liittyi myös muita ärsytyshermoon osuneita asioita. Kirjassa todetaan, että murhatun toista insuliinikynää ei ole löydetty. Lopulta tämä jää irralliseksi huomioksi, vaikka mielestäni kadonnut insuliinikynä ampulleineen on vahvin tapaturman poissulkeva selitys. Lopulta selitykseksi kuitataan, että sellainen on helppo hävittää, ja lukija saa jäädä ihmettelemään kadonneen kynän mysteeriä.

Kirjassa annettiin myös ymmärtää, että insuliinikynässä on jotenkin kiinteänä osana neula. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa, koska kertakäyttöinen kynäneula tulisi poistaa kynästä joka kerta pistoksen jälkeen. Ampullia ei myöskään koskaan vaihdeta niin, että kynässä olisi neula kiinni.

Insuliinikuolema kirjassa oli murha. Todellisessa elämässä kyse on usemmiten inhimillisestä virheestä, jota syystä tai toisesta ei huomaa ajoissa. Kuka tahansa voi epähuomiossa pistää vahingossa väärää insuliinia tai ottaa tupla-annoksen, kun ei muista jo pistäneensä. Näissäkin tilanteissa diabeetikko, jolla insuliinituntemukset ovat tallella yleensä havahtuu ajoissa tekemään korjauksen tai vakavassa yliannostustilanteessa hakeutuu itse ensiapuun. Vaikka insuliini on elämää ylläpitävä lääkeaine, sen käytössä on aina muistettava varovaisuus.

 

Metsäntuoksuinen koiraharrastaja, jonka perheeseen kuuluu kahdeksan tassua ja neljä jalkaa. Arkena pyöräilen hanatehtaalle, jossa toimin tuotetiedonhallinnan asiantuntijana. Vapaalla ollessa metsästän ja jäljestän bretagnenbassettien kanssa. Jänisjemma-blogiLinkedInPinterestTwitter

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: