Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.
On tonttusilla paljon herkkuja tiedossa,
kas, kun on jouluaatto!
”Tervetuloa kesä!” – sadesäätä ja hellettä – sokerin vaihtelua täynnä.
On mielenkiintoista, miten lapsen verensokeri vaihtelee päivittäin – joskus jopa sään ja lämpötilan mukaan.
Epäreilua? Kaksilapsisen perheen isoveli on terve, mutta tuntee varmasti välillä taistelevansa huomiosta pikkusiskonsa diabeteksen kanssa. Pikkusisko puolestaan on kateellinen terveydestä ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta isoveljelleen. On väsyttävää huomoioida diabetes 24/7, ja lisäksi siihen liittyy ärsyttäviä lääkärikäyntejä ja vaikka mitä. Toisaalta isoveljen selkeä erityisherkkyys aiheuttaa tiettyjä haasteita koulunkäynnille, ja sen ympärillä riittää usein iltaisin ruodittavaa. […]
Minulta on kysytty monta kertaa, miten meidän ruokavalio on erilainen kuin ”normaaleissa” perheissä. Kun esikoispoikamme sairastui viisi vuotta sitten 3,5 vuotiaana, totesin, ettei meidän tarvitse muuttaa ruokailutottumuksia juuri lainkaan. Meillä oli päiväkodista tuttu ateriarytmi, emmekä herkutelleet ylettömästi, eikä meillä ollut vielä karkkipäivää. Se saapui kotiimme vasta koulun alettua.
Olemme käyneet muutaman kerran parina viime vuotena paikallisen diabetesyhdistyksen perhekerhon tapaamisissa. Kaikilla on oma tilanteensa, mutta kerhossa ehdimme aikuisten kesken vaihtaa kuulumisia ja jutella hetken diabeteksen hoidosta, omista mietteistä ja uusista laitteista lasten puuhatessa muuta.
Saimme syksyllä FreeStyle Libren kuukaudeksi testiin Abbottilta. Blogissa kerron sensorin antamasta vapaudesta ja myös vaikeuksista, mitä kohtasimme.
Esikoinen aloitti suunnistusharrastuksen keväällä. Lasten suunnistuskoulu alkoi kolmen kerran kokeilulla. Esikoinen innostui suunnistamisesta ja hän jatkoi suunnistusta paikallisen seuran nuorisosarjan suunnistuskoulussa.
Viime viikkoina omaan diabetes-hoitokuplaani on tunkeuduttu.
Ensimmäinen tunkeutuminen tapahtui silloin, kun viimeisin Diabetesliiton jäsenlehti (4/2016) tuli postissa. Luin lehdestä ensimmäistä kertaa Sisusta, vaikka kirjoitus on julkaistu myös Lastenklinikoiden Kummit ry:n blogissa 3.6.2016.
Tänä syksynä silmiini on osunut ikäviä keskusteluja, joissa diabeteslapsen kouluavustaja onkin koulun alkaessa sekoittanut jopa aivan perusasioita. Jopa luotettavaksi ja osaavaksi kehuttu avustaja onkin meinannut pistää matalaan verensokeriin insuliinia. Ja toinen on kysynyt pitikö korkeisiin verensokereihin antaa pillimehua.
Koulupäivän pitäisi olla turvallinen kaikille lapsille.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo