Avainsana: Diabetes lapsi (sivu 2)

Avatar photo

Ajatuksia matkalla mökille

Päätimme lähteä mökille viettämään kesälomaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kaiken tarvittavan autoon ja lähdimme matkaan. Matkan aikana takapenkiltä sateli kysymyksiä ja ne alkoivat aika normaalilla lapsille ominaisella tavalla. Poika odottaa milloin hän saisi kokeiluun Freestyle Libren, ja sormesta mittaaminen pian loppuisi. Omaksi sitä ei vielä meidän alueella saa. Mutta saimme polilta I-Portin kokeiluun. Kuitenkaan emme ole saaneet vielä siihen sopivia neuloja, joten sen käytön kokeileminen on vielä kesken. Tarvikejakelun hitaus harmittaa joskus.

Avatar photo

Vesirokko d-lapsiperheessä

Oksennustauti ja muut erikoisemmat taudit ovat epätoivottuja vieraita meidän perheessä. Varsinkin oksennustauti. Tällä kertaa meillä kävi vierailemassa vesirokko. Näin jälkiviisaana ajatellen rokote olisi antanut meidänkin perheeseen vesirokottoman kevään, ja olisimme voineet nauttia paremmin ihanasta säästä.

Avatar photo

Pieni diabeetikko – pienet pistosalueet

Esikoisemme oli 3,5-vuotias kun hän sairastui. Pienten määrien mittaaminen insuliiniruiskuihin oli opittava ennen kuin saimme insuliinikynät käyttöön. Mitattava pikainsuliinin määrä oli jopa 0,25 ky. Sellaista määrää ei kynällä edes voi mitata. Ruiskujen ilmaaminen ja määrän oikein mittaaminen oli minusta hankalaa varsinkin kun lapsella oli kova pistospelko.

Avatar photo

Kohti uusia tavoitteita

Hiukan jäi hämmentynyt olo viime syksyn poliklinikkakäynnin jälkeen. Pojalla kesän aikainen kasvupyrähdys ja syksyn koulun aloitus ja oli tehneet vanhat määrät riittämättömiksi. Ja se näkyi verensokeri arvoissa, tiesin sen jo astuessamme polin ovesta sisään.

Avatar photo

Ilta, jolloin isä itki

Elettiin vuotta 1988, ja joulu oli lähestymässä samaan tapaan kuin nytkin.

Olin viidennellä luokalla, ja joulujuhlaharjoitukset pyörivät koulussa hyvää vauhtia. Minun oli määrä olla jouluevankeliumin enkeli. Rooli oli tosi mieleinen, sillä asun kauneus hiveli ja aidon kynttilän piteleminen tuntui vastuulliselta tehtävältä.

Vaan kuinkas kävi! Nuhaa ja kuumetta juuri ennen juhlia.

Sairastin ja jännäsin. Ehtisinkö parantua? Päästäisikö äiti jo kouluun? Vielä tuossa vaiheessa en tiennyt, että tulossa oli jotain muutakin kuin pelkkä nuha.

Avatar photo

Onnistumisen iloa parkourista

Esikoispoikamme aloitti parkourin syksyllä. Hän on hurjan innostunut uudesta harrastuksesta, joka on hyvin fyysinen, pomppimisineen ja kiipeilyineen. Viime vuoden jalkapalloinnostus laantui syksyyn, mutta parkour tuntuu pojan omalta harrastukselta.

Avatar photo

Mitä sinulle kuuluu?

Nykypäivänä kuulee enää harvoin kysymystä: ”Mitä sinulle kuuluu?”. Kaikki ystävät lataavat naamakirjaan kuviaan, tykkäilevät eri sivustoista ja kirjoittavat tapahtumistaan. Mutta kuinka moni enää kysyy mitä sinulle kuuluu. Ei moni, koska kyllähän minä tiedän, juurihan kirjoitit siitä faceen.

Avatar photo

Ensiluokkainen ykkönen

Koulu alkoi vihdoinkin elokuun puolivälissä. Jännitin, miten esikoispojan tyypin 1 tyypin diabetesta hoidettaisiin koulupäivän aikana. Hiukan erilaista suunnittelua koulun aloitus ainakin tiesi, jotta pienellä koululaisellamme olisi turvallinen koulupäivä.