11.9.2016 Maria Rasalahti

Mikä takaa turvallisen koulupäivän diabeteslapselle?

Tänä syksynä silmiini on osunut ikäviä keskusteluja, joissa diabeteslapsen kouluavustaja onkin koulun alkaessa sekoittanut jopa aivan perusasioita. Jopa luotettavaksi ja osaavaksi kehuttu avustaja onkin meinannut pistää matalaan verensokeriin insuliinia. Ja toinen on kysynyt pitikö korkeisiin verensokereihin antaa pillimehua.

 

Koulupäivän pitäisi olla turvallinen kaikille lapsille.

 

Meillä on ollut tässä asiassa hyvä tilanne. Pojan koulu on pieni ja ylemmällä luokalla on toinen diabeetikko lapsi. Osaavia avustajia on kolme ja heidän perehdyttäminen on ollut perustaitojen jo löytyessä helppoa. Siitä huolimatta lapsen ensimmäinen kouluviikko jännitti jälleen toisen luokan alkaessa.

 

Kysymys onkin, valvooko kukaan, että avustajilla tai opettajalla on varmasti riittävä osaaminen ottaa vastuulleen diabeteslapsen hoito?

 

Turvallinen koulupäivä koostuu diabeetikkolapselle eri asioista ja diabeteksen hoidon turvaamisesta koulupäivinä on olemassa toimintamalli, jossa on hyvin kuvattu miten lapsen diabeteksen hoito olisi toteuduttava Jo mallin tiivistelmässä kirjoitetaan, että jokaisen lapsen hoito toteutetaan tapauskohtaisesti, jotta lapsi voisi käydä koulua kuten muutkin, ja saa tarvittaessa aikuisen tukea sairautensa hoitoon.

Usein vanhemmat itse opastavat lapsen diabeteksen hoidon koulussa. Mutta olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulun henkilökunnalla olisi jo ennakkoon jonkinlainen ymmärrys diabeteksesta. Vaikka hoito-ohjeet olisivat kuinka hyvät tahansa, aloituspalaverissa vanhemmalle nousee helposti paniikkihiki otsaan, jos vastapäätä istuva osoittaakin ihan perusasioissa tietämättömyyttä.

Koulunaloitus ja diabetesta sairastavan lapsen hoidon antaminen entuudestaan tuntemattoman ihmisen käsiin voi olla vanhemmalle pelottavaa. Lapsen diabetes ei aina seuraa annettuja ohjeita ja aikuisen on ymmärrettävä, milloin tulee reagoida mihinkin ja miten toimia. Tästä syystä olisi tärkeää, että avustajat saisivat jo ennakkoon peruskoulutusta diabeteksen hoidosta. Voin kuvitella, että osaamattomalle avustajalle voi olla hyvin pelottavaa saada vastuulleen pieni diabeetikkolapsi ja sen lisäksi opittava kaikki hoidon kiemurat, laitteiden käyttö, glucagenista puhumattakaan.

20160906_123836

Neuvotteluista ja ohjeista huolimatta, selvästi joissain kouluissa joutuu taistelemaan lapsen koulupäivän aikaisesta avusta kynsin ja hampain. Ei kuulosta vanhempana turvalliselta jos hypoileva diabeetikkolapsi/-nuori laitetaan yksin luokasta etsimään ruokalaa ja sieltä asti hypoevästä. Mitä jos hän liian matalan verensokerin seurauksena tuupertuu ison koulun käytävälle ja löydetään vasta kun välitunti alkaa? Hypoeväiden pitäisi olla saatavilla luokassa ja hypoilevaa lasta ei saa päästää yksin hortoilemaan käytäville. Myöskään mittarien tai pumppujen piippauksista ei pitäisi saada valitusta kotiin. Piippaus muistuttaa lasta tarkistamaan laitteen tai verensokerin.

On yksilöllistä, missä iässä lapsi pärjää koulupäivän ajan yksin ilman aikuisen apua. Ei voi sanoa, että neljäsluokkalainenkaan muistaa kaikissa tilanteissa mitata verensokerin tai pistää insuliinin. Entä jos hän unohtaakin insuliinin tai pistää vahingossa kahteen kertaan? Vanhempana aina kuvittelee kaikki vaaratilanteet ennakkoon.
20160906_122905

Vanhempana tunnemme lapsemme diabeteksen hoidon kiemurat hyvin, lapsen diabeteksen hoitoa opetteleville toki voi sattua virheitä ja mennä ajatukset sekaisin, se on ymmärrettävää. Mutta ei tunnu hyvältä seurata, että jotkut vanhemmat joutuvat ”taistelemaan” koulun kanssa trippien tai näkkäreiden määrästä, saati siitä että koulussa olisi joku joka muistuttaisi lasta mittaamaan verensokerin vielä kotiin lähtiessäänkin.

Diabetesliitto järjestää hoitoalan ammattilaisille koulutuksia. Mutta nämä esimerkit lukiessani tuli mieleeni, että pitäisikö liiton muistuttaa kuntia ja kaupunkeja diabeetkolapsien turvasta. Olisiko jokin koulukampanja kohdillaan? Tai laatia jonkinlainen perehdytysohjelma kouluille. (Diabeetikko koulussa/päivähoidossa)

Monilla on varmasti kouluvuosi lähtenyt mallikkaasti liikkeelle kuten meilläkin, vaikkakin pojan verensokerit liitää jälleen korkealla koulupäivän aikana, mutta ne tasoittunee syksyn kuluessa. Olisi niin paljon helpompaa stressata vain koulukirjojen ja urheiluvaatteiden reppuun saattamisesta.

Vastoinkäymisistä huolimatta toivotan turvallista kouluvuotta kaikille!

Kahden pojan (9 v. ja 7 v.) ja 2 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Terkkari

    Heips! Kohtasin kirjoituksesi sattumalta etsiessäni diabeteksestä tietoa. Olin noin pari vuotta sitten harjoittelussa lastenpolilla, jossa tuli kerran esille että eräästä paikallisesta yhteiskoulusta olivat lähes kaikki opettajat käyneet tai käymässä lastenpolilla opettelemassa diabeteksen hoitoa. Idea oli kait saanut alkunsa erään avustajan ajatuksesta, kun hänellä itsellä oli 1 tyypin diabeetikko-lapsi. Minusta tämä oli hienoa, sillä ilmeisesti opettajat ja avustajat myös tosi aktiivisesti huolehtivah sitten näistä lapsista, varsinkin jos poliklinikka-käynnillä huomattiin ettei itsenäinen hoito oikein suju. Ja kun kouluun oli tulossa pumppu-lapsi, ideoitiin polilla jo, että voisi pitää uuden koulutuksen, johon kutsuttaisiin myös pumpun valmistajan puolesta yhteistyötaho ja asiantuntija. Kerroin tästä myös jälkeenpäin koulussa, ja moni oli yhtä mieltä siitä, että kumpa monessa muussakin koulussa oltaisiin näin aktiivisia!

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat