Joskus riittää pelkkä uimahallissa nähty sensori, toisinaan ohimennen havaittu verensokeriskannaus tai ravintolan pöydälle asetettu insuliinikynä. Ne ovat pieniä tunnusmerkkejä, joita moni ei huomaa. Minulle ne kuiskivat, että kuulumme samaan heimoon. Pistämme elääksemme, laskemme syödäksemme ja tiedämme taatusti, että vuoristorata tarkoittaa muutakin kuin pelkkää huvipuistolaitetta.
Sokeritauti on nyt diabetes, mutta vaatii diabeetikolta samalla tavalla ympärivuorokautista hoitoa ja tarkkuutta kuin 42 vuotta sittenkin.
Diabeetikolle jokainen leikkaus on riski ja kun kyseessä on silmäleikkaus on jälkihoidolla suuri merkitys. Sokeritasapaino leikkauksen aikana on oleellinen asia. Minua ja hoitohenkilökuntaa Freestyle Libre auttoi sokeriseurannassa.
Saimme syksyllä FreeStyle Libren kuukaudeksi testiin Abbottilta. Blogissa kerron sensorin antamasta vapaudesta ja myös vaikeuksista, mitä kohtasimme.
Esikoinen aloitti suunnistusharrastuksen keväällä. Lasten suunnistuskoulu alkoi kolmen kerran kokeilulla. Esikoinen innostui suunnistamisesta ja hän jatkoi suunnistusta paikallisen seuran nuorisosarjan suunnistuskoulussa.
Päätimme lähteä mökille viettämään kesälomaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kaiken tarvittavan autoon ja lähdimme matkaan. Matkan aikana takapenkiltä sateli kysymyksiä ja ne alkoivat aika normaalilla lapsille ominaisella tavalla. Poika odottaa milloin hän saisi kokeiluun Freestyle Libren, ja sormesta mittaaminen pian loppuisi. Omaksi sitä ei vielä meidän alueella saa. Mutta saimme polilta I-Portin kokeiluun. Kuitenkaan emme ole saaneet vielä siihen sopivia neuloja, joten sen käytön kokeileminen on vielä kesken. Tarvikejakelun hitaus harmittaa joskus.
Erään kerran tahkosin uima-allasta päästä päähän. Olo oli tosi jähmeä, ja ihmettelin, mistä mahtaa johtua, ettei uinti kulje ollenkaan. Painavatko edellisten päivien pyöräilyt vielä reisissä vai onko huonoilla yöunilla todella näin iso vaikutus?
Kun liike loppui, ei tarvinnut enää arvailla. Sen kertainen lottoarvonta oli mennyt pieleen. Uinnit oli uitu aivan liian matalilla sokereilla, ja altaasta nousun jälkeen alkoi olla kiire korjata tilannetta.
”Mihin ne meitä johtavat? Diabeetikkoina tai heidän läheisinään ajattelette varmaan että puhun verensokeriarvoista, tällä kertaa puhun kuitenkin ihan muusta. Elämänarvoista; mihin ne meitä vievät, mitä ne meistä tekevät ja minkälaisen kuvan muut saavat niiden perusteella.”
Olen ollut jo vuosia jäsenenä Facebookin Diabetes vertaistuki-ryhmässä. Ryhmä on kuvauksensa mukaan suljettu vertaistukiryhmä ykköstyypin diabetesta sairastavien lasten vanhemmille. Ryhmään pääsee liittymään lähettämällä liittymispyynnön. Kyselin ryhmän seinällä vanhempien ajatuksia ryhmästä. Mitä sinä dee-lapsen vanhempana olet hyötynyt tämän palstan vertaistuesta? Onko jotain negatiivista? Onko jokin tietty, yksittäinen älynväläys, minkä olet tämän palstan kirjoituksista oivaltanut ja soveltanut […]
Kun tyttö syntyi viime vuoden maaliskuussa, tunsin heti, että nyt on minun aika olla kotona. Ajatusta vahvisti tieto esikoisen koulun aloituksesta.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Reija Helkkula
Salla Vähäkangas
Teija Sihvo