Avainsana: lapsi

30.1.2018 Maria Rasalahti

Pienet sankarit

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.

Mitä meillä syödään?

Minulta on kysytty monta kertaa, miten meidän ruokavalio on erilainen kuin ”normaaleissa” perheissä. Kun esikoispoikamme sairastui viisi vuotta sitten 3,5 vuotiaana, totesin, ettei meidän tarvitse muuttaa ruokailutottumuksia juuri lainkaan. Meillä oli päiväkodista tuttu ateriarytmi, emmekä herkutelleet ylettömästi, eikä meillä ollut vielä karkkipäivää. Se saapui kotiimme vasta koulun alettua.

Mikä takaa turvallisen koulupäivän diabeteslapselle?

Tänä syksynä silmiini on osunut ikäviä keskusteluja, joissa diabeteslapsen kouluavustaja onkin koulun alkaessa sekoittanut jopa aivan perusasioita. Jopa luotettavaksi ja osaavaksi kehuttu avustaja onkin meinannut pistää matalaan verensokeriin insuliinia. Ja toinen on kysynyt pitikö korkeisiin verensokereihin antaa pillimehua.

Koulupäivän pitäisi olla turvallinen kaikille lapsille.

Pelko, avuttomuus ja syyllisyys

Oman lapsen ykköstyypin diabeteksen päivittäinen hoito sujuu vanhemmilta usein rutiininomaisesti. Ajan kuluessa hoidosta tulee osa perheen normaalia arkea. Kyllä tämän kanssa pärjää, voisihan asiat olla pahemminkin! Välillä, ainakin omassa mielessäni, myös negatiiviset tunteet nostelevat päätään. Uskon, että näilläkin tunteilla on tehtävänsä ja ne ovat osa vaa’an tasapainottamisessa. Pelko Muistan pelon olleen yksi ensimmäisistä tunteista diagnoosin […]

Ajatuksia matkalla mökille

Päätimme lähteä mökille viettämään kesälomaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kaiken tarvittavan autoon ja lähdimme matkaan. Matkan aikana takapenkiltä sateli kysymyksiä ja ne alkoivat aika normaalilla lapsille ominaisella tavalla. Poika odottaa milloin hän saisi kokeiluun Freestyle Libren, ja sormesta mittaaminen pian loppuisi. Omaksi sitä ei vielä meidän alueella saa. Mutta saimme polilta I-Portin kokeiluun. Kuitenkaan emme ole saaneet vielä siihen sopivia neuloja, joten sen käytön kokeileminen on vielä kesken. Tarvikejakelun hitaus harmittaa joskus.

Pieni diabeetikko – pienet pistosalueet

Esikoisemme oli 3,5-vuotias kun hän sairastui. Pienten määrien mittaaminen insuliiniruiskuihin oli opittava ennen kuin saimme insuliinikynät käyttöön. Mitattava pikainsuliinin määrä oli jopa 0,25 ky. Sellaista määrää ei kynällä edes voi mitata. Ruiskujen ilmaaminen ja määrän oikein mittaaminen oli minusta hankalaa varsinkin kun lapsella oli kova pistospelko.