Avainsana: sairastuminen

21.9.2016 Reija Helkkula

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus

Viime viikkoina omaan diabetes-hoitokuplaani on tunkeuduttu.

Ensimmäinen tunkeutuminen tapahtui silloin, kun viimeisin Diabetesliiton jäsenlehti (4/2016) tuli postissa. Luin lehdestä ensimmäistä kertaa Sisusta, vaikka kirjoitus on julkaistu myös Lastenklinikoiden Kummit ry:n blogissa 3.6.2016.

31.5.2016 Reija Helkkula

Surutyö alkoi sormenpäistä

Ei ole sattumaa, että tekstieni kuvituskuvissa toistuvat aiheena käsi tai kädet. Jälkeenpäin olen harmitellut spontaaniksi luulemaani valintaa, joka on toisinaan tuntunut rajoittavalta ja haasteelliselta. Silti kipuiltuani kerta toisensa jälkeen, olen kuitenkin halunnut jatkaa käsikuvien nivomista teksteihini.

Sairastuessa agenttikyvyt koetellaan

Kaikki alkoi kurkkukivusta. Ei, muita merkkejä ei olisi mitenkään voinut nähdä ennalta. Niitä sellaisia, joista terveet, ei-diabeetikot, eivät kärsi. Mutta kurkkukipu oli varmistus sille, että tiedossa olisi vähintään viikon kestävä tartuntatauti. Olin huojentunut ja iloinen.

Keskipiste

En totu siihen. Astuessani diabetespoliklinikan vastaanottohuoneeseen olen yhtäkkiä keskipiste. Minua katsotaan, minulta kysellään asioita ja terveyteeni liittyviä tietoja pohditaan. Joskus minusta tuntuu, että diabetes on kuitenkin se, joka saa huomion. Se ansaitsee huomion enkä minä. Perusterveenä en edes kävisi siellä.

Ilta, jolloin isä itki

Elettiin vuotta 1988, ja joulu oli lähestymässä samaan tapaan kuin nytkin.

Olin viidennellä luokalla, ja joulujuhlaharjoitukset pyörivät koulussa hyvää vauhtia. Minun oli määrä olla jouluevankeliumin enkeli. Rooli oli tosi mieleinen, sillä asun kauneus hiveli ja aidon kynttilän piteleminen tuntui vastuulliselta tehtävältä.

Vaan kuinkas kävi! Nuhaa ja kuumetta juuri ennen juhlia.

Sairastin ja jännäsin. Ehtisinkö parantua? Päästäisikö äiti jo kouluun? Vielä tuossa vaiheessa en tiennyt, että tulossa oli jotain muutakin kuin pelkkä nuha.

Minä ja mun matka.

Pystyykö tätä dee-kumppanuutta selittämään yhdellä sanalla tai edes yhdellä lauseella? Ei. Se on jotain ihan muuta. Itse koen sen syväksi ystävyyssuhteeksi jossa sekä vihataan että rakastetaan.