Viime viikkoina omaan diabetes-hoitokuplaani on tunkeuduttu.
Ensimmäinen tunkeutuminen tapahtui silloin, kun viimeisin Diabetesliiton jäsenlehti (4/2016) tuli postissa. Luin lehdestä ensimmäistä kertaa Sisusta, vaikka kirjoitus on julkaistu myös Lastenklinikoiden Kummit ry:n blogissa 3.6.2016.
Ei ole sattumaa, että tekstieni kuvituskuvissa toistuvat aiheena käsi tai kädet. Jälkeenpäin olen harmitellut spontaaniksi luulemaani valintaa, joka on toisinaan tuntunut rajoittavalta ja haasteelliselta. Silti kipuiltuani kerta toisensa jälkeen, olen kuitenkin halunnut jatkaa käsikuvien nivomista teksteihini.
Kun tyttö syntyi viime vuoden maaliskuussa, tunsin heti, että nyt on minun aika olla kotona. Ajatusta vahvisti tieto esikoisen koulun aloituksesta.
Kaikki alkoi kurkkukivusta. Ei, muita merkkejä ei olisi mitenkään voinut nähdä ennalta. Niitä sellaisia, joista terveet, ei-diabeetikot, eivät kärsi. Mutta kurkkukipu oli varmistus sille, että tiedossa olisi vähintään viikon kestävä tartuntatauti. Olin huojentunut ja iloinen.
En totu siihen. Astuessani diabetespoliklinikan vastaanottohuoneeseen olen yhtäkkiä keskipiste. Minua katsotaan, minulta kysellään asioita ja terveyteeni liittyviä tietoja pohditaan. Joskus minusta tuntuu, että diabetes on kuitenkin se, joka saa huomion. Se ansaitsee huomion enkä minä. Perusterveenä en edes kävisi siellä.
Elettiin vuotta 1988, ja joulu oli lähestymässä samaan tapaan kuin nytkin.
Olin viidennellä luokalla, ja joulujuhlaharjoitukset pyörivät koulussa hyvää vauhtia. Minun oli määrä olla jouluevankeliumin enkeli. Rooli oli tosi mieleinen, sillä asun kauneus hiveli ja aidon kynttilän piteleminen tuntui vastuulliselta tehtävältä.
Vaan kuinkas kävi! Nuhaa ja kuumetta juuri ennen juhlia.
Sairastin ja jännäsin. Ehtisinkö parantua? Päästäisikö äiti jo kouluun? Vielä tuossa vaiheessa en tiennyt, että tulossa oli jotain muutakin kuin pelkkä nuha.
Pystyykö tätä dee-kumppanuutta selittämään yhdellä sanalla tai edes yhdellä lauseella? Ei. Se on jotain ihan muuta. Itse koen sen syväksi ystävyyssuhteeksi jossa sekä vihataan että rakastetaan.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Salla Vähäkangas
Teija Sihvo