28.5.2015 Tiina Sarjula

Minä ja mun matka.

Pystyykö tätä dee-kumppanuutta selittämään yhdellä sanalla tai edes yhdellä lauseella? Ei. Se on jotain ihan muuta. Itse koen sen syväksi ystävyyssuhteeksi jossa sekä vihataan että rakastetaan.

Haluan kertoa itsestäni tarkemmin teille lukijoille. Sairastuin vuonna 1993 joulukuun 4.päivä. Minulla on selkeitä muistikuvia päivästä, osa ehkä kerrottun kautta muistettua. Osa hyvinkin todellista muistikuvaa koska diabetekseen sairastuminen järisytti myös pienen ihmisen maailmaa. Muistan kuinka äitini itki etupenkillä ajaessaan perheen kanssa minua sairaalaan. Äitini osasi epäillä jo kotona diabetestani selkeiden oireiden vuoksi, eli jatkuva vessassa ramppaus, juominen, pahantuulisuus, laihtuminen yms. Terveyskeskuksessa oli mitattu pikamittarilla sokerit yli 30. Sairaalan ensiavussa muistan pomppineeni ilosta pitkin käytäviä vaikka olikin järjetön jano ja pissahätä koko ajan. Lääkäri oli kuulemma todennut että taitaa tyttö olla terveydentilaan nähden aika hyvässä kunnossa. Muistan pienen hoitohuoneen jossa meille esiteltiin oranssia pistintä. Se oli sellainen vähän astmapiipun näköinen jossa vedettiin jousi taakse ja se ponkaisi takaisin pistääkseen sormeen reiän. Pelkäsin sitä ja itkin.

Kuvia lapsuudesta.
1. Puoli vuotta ennen diagnoosia. 2. Puoli vuotta diagnoosin jälkeen. 3. Yksi sairaalajaksoista. 4. 10-vuotiaana.

 

Itku, herkkänä ihmisenä se tulee herkästi MUTTA se myös puhdistaa. Se vie kivun, se vie mielipahan ja joskus itkettää ilosta. Olen sairastamisen aikanani itkenyt usein diabeteksen takia, ilosta sekä surusta. Pienenä tietämättömyydestä ja pelosta tautia kohtaan, teininä kapinasta kun kellään muulla ei ole diabetesta ja aikuisena turhautumisen tunteista kun mikään ei onnistu hoidossa vaikka kaikkesi yrität. Mutta myös ilon tunteista kun hobis on ollut hyvällä mallilla tai oon saanut kannustusta sairaalan väeltä.

Olen koko ikäni kamppaillut sokereiden kanssa ja vasta viime aikoina huomannut ottavani enemmän stressiä tästä, johtuen muista syistä kuin itse diabeteksesta. Hoitotasapainoni oli lapsena ok, teininä yli 10:n hobis ja säikähtäminen 14-vuotiaana todetuista pienistä silmänpohjamuutoksista. Sen jälkeen aloin mitata sokeria ahkerasti ja pistää. Sain hobiksen laskemaan ja olin onnellinen. Myös hoitopaikkani väki oli kannustava tässä muutoksessa. Muutin 16-vuotiaana omilleni opiskeluiden takia, se oli minulle hyvä juttu. Otin itsestäni täyden vastuun ja hoito oli vain ja ainoastaan omilla ”harteilla”.

Aikuisena, jos niin voi sanoa, on sokeritaso ja vointi heitellyt milloin minkäkin takia. Olin yrittäjänä kuusi vuottaja ja se opetti myös toimimaan diabeteksen kanssa työelämässä. Opin myös, kuinka arvaamaton oma diabetekseni on stressin kourissa ja älyttömän kiireen keskellä. Stressihormonit ovat kehossani tiukassa vaikka työelämän stressi onkin hävinnyt myydessäni yrityksen pois. Olen saanut riesakseni kroonisen migreenin johon vasta nyt vuosien jälkeen paneudutaan kunnolla. Diabetekseni on viimeisen vuoden tai jopa kahden ajan ollut vain matkalaisena mukana joka hoidetaan viimeisenä sitten kun kivuilta jaksaa hoitaa. Tämä on ollut tuskainen tie käydä läpi ja tunnustaa itselleen ettei jaksa. Nostan hattua ihan jokaikiselle, erilaisten sairauksien kanssa kamppaileville. Meillä on sitä sinnikkyyttä minkä toivoisi näkyvän muillekin.

Kuvia nuoruudesta ja aikuisena.
1. Ensimmäinen ulkomaanmatka 14v. 2. Valmistuin parturi-kampaajaksi 2008. 3. Tanssillisen voimistelun kisoista. 4. Liikkumisen iloa.

 

Vuosien varrella tuekseni sairauksien kanssa pärjäämiseen sekä omaan mielenrauhaan, että hyvinvointiin olen löytänyt joogan, leivonnan, musiikin sekä tanssillisen voimistelun. Näihin harrastuksiin tulen palaamaan tulevissa kirjoituksissani, koska ne ovat kantaneet minua läpi vaikeiden aikojen, antaen voimaa sekä innostusta elämään.

Haluan vielä kertomukseni loppuun kiittää perhettäni, ystäviäni ja muita ykköstyypin diabeetikoita. Ilman teitä, olisi omaa diabetespolkuani paljon vaikeampi taivaltaa.

Leipomisen iloa.
Leivonta on rakas harrastus. 

 

Jokapaikan höylä joka löytää itsensä usein uusista tilanteista ja uusien ihmisten parista. Diabeetikko, rennolla asenteella ja kommelluksien kera. Rakastaa laulamista, leipomista ja elämyksiä.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: