Tämän kesän helteissä käytössä olevan insuliinin säilyttäminen on ollut haasteellista sekä pistoshoitoisille että pumppuhoitoisille diabeetikoille. Säilyykö insuliini ja miten pitkään käyttökunnossa?

Yhteinen taipaleemme alkoi helmikuussa 1976. Minä morsian olin yhdeksän vuoden ikäinen ja sulho DM todennäköisesti useamman sata vuotta . Kuherruskuukausi sujui uuden elämäntavan opettelussa. Olin ylpeä oppiessani pistämään itseäni. Monta kertaa pidin koulussa esitelmän  diabeteksesta. Esitelmän aluksi pistin itseäni. Sain sillä teolla tarkkaavaisen yleisön. Hoidon kehittyminen toi aina uutta tietoa jaettavaksi.  Samalla valistin luokkakavereitani ja […]

Kuopuksen vauvavuosi tuli vääjäämättömään päätökseensä. Moni asia helpottui, toiset muuttuivat vaikeammiksi ja osaltaan tuli myös uusia jännityksen aiheita. Ensimmäisten synttärikekkereiden jälkeen myös kuopus on kelpoinen TrialNet-tutkimukseen. Kaksi lasta, tuplasti jännitystä?

Palasin töihin maaliskuun alussa ja uuden arjen opettelu on vienyt mennessään. Minusta tuntui mahdottomalta lähteä taas töihin ja jättää D-poika itsekseen pitkien iltapäivien ajan. Kuinka hän selviäisi itsekseen kotona? Olemme miehen kanssa molemmat pitkän matkan päässä töissä. Onneksemme saimme kevään ajaksi lääkärin todistuksella 3-luokkalaiselle pojalle paikan koulun iltapäiväkerhosta, jossa iltapäivät sujuvat turvallisesti aikuisen ohjaajan valvonnassa. Töissä käymisen ja pitkien työmatkojen yhdistelmä tuntui d-lapsen kanssa mahdottomalta, mutta iltapäiväkerhon kanssa arki alkoi sujumaan pian lentäen aikaa vastaan työpaikan ja koulun välillä.

Niin siinä kävi, että pumppulainen minusta tuli muutama viikko sitten. Sensoroiva insuliinipumppu tekee sen mistä olin haaveillut. Unelmista voi siis tulla totta, joskus nopeastikin. Minimed 640G -insuliinipumppu ja minä olemme kohdanneet.

Urani diabeetikkona saavutti 42 vuoden virstanpylvään helmikuussa. Matka on ollut pitkä, maailmankatsomusta avartava, oppimista, sopeutumista, nöyrtymistä ja uuvuttavaa. Se on antanut paljon kokemuksia, hyviä ja pahoja, sekä kaikkea siltä väliltä. Olen aina vaatinut itseltäni diabeteksen hoidossa täydellisyyttä. Olen armoton itseäni kohtaan. Orjapiiskuri, joka ei hyväksy epäonnistumista ja  onnistumisesta ei palkitse. Lapsuudesta muistan pissanäytteet. Pipetillä otettiin […]

Ilman sokerimittausten merkintöjä ja tallentamisia en muistaisi mitä kuusi viikkoa sitten torstaina klo 15 olen tehnyt tai tapahtunut, kun sokerit ovat käyttäytyneet poikkeavasti normaalitasosta. Toisaalta merkinnät kertovat, että kuntosaliharjoittelu nostaa ensin sokereita ja sitten tullaan alas, kun sama ilmiö toistuu viikoittain aina tiistaisin klo 13-15 välillä. Mittaa, skannaa, merkitse, tallenna ovat neljä sanaa, joilla diabetekseni käyttäytymistä voin tulkita.

Kuopuksen vauvavuosi kääntyy pikkuhiljaa loppusuoralle. Vuosi on mennyt nopeasti ja suoraan sanottuna väsymyksen aiheuttaman hämärän peitossa. Omahoito seuraa mukana pakollisena pahana, välillä motivaatiota on enemmän ja välillä vähemmän.