Miten ylpeä voikaan olla koirastaan? Into suoritti hypokoirakoulutuksen ensimmäisen osatavoitteen ensi yrittämällä ja emäntä koki tunneryöpyn. Viime lähijaksolla oli ensimmäinen mahdollisuus suorittaa osatavoite, johon kuuluvat hajuerottelu ja ilmaisu. En ollut jaksanut työkiireissä ja syksyn synkimmillä pimeillä harjoitella niin paljon kuin aikaisemmin. Ajattelin, että emme taida vielä edes yrittää osatavoitetta, vaan treenaamme suosiolla kuukauden lisää. Harjoittelu […]

Hypokoirakoulutuksemme on edennyt vaiheeseen, jossa sekä Into että minä jahtaamme matalia verensokereita. Into pakastettuja, minä oikeita. Into oppi oikean nuuhkimistekniikan parin viikon treenin jälkeen. Aika tuntui loputtoman pitkältä ja olin vähällä turhautua. Onko koirani liian lahjaton tai keskittymiskyvytön, huomasin ajattelevani, kun muiden pennut jo suorittivat täyttä häkää. Onneksi lähetin treeneistämme videon kouluttajalle. Hän totesi, että […]

”Joskus pelkkä kädenojennus toista kohti riittää, muuta ei tarvita turvan luomiseen. Eikä haittaa, onko käsi pieni vai iso, likainen vai viimeisen päälle huoliteltu, sileä vai ryppyinen. Kunhan sen on tarkoitus ojentua turvaksi jollekin, sen merkitys on korvaamaton. Huolimatta rypyistä ja likaisuudesta, sellainen käsi on kaunein maailmassa, joka pystyy hellästi nostamaan kaatuneen maasta. Turvaton ihminen ei […]

”Kyllä ne huolet tulla saa, kyllä ne murheet tulla saa, me kestetään mitä vaan; me ollaan kimpale kultaa!” laulaa Elonkerjuu-yhtye.  Tuota asennetta on meidän vanhempien elämässä tarvittu jo todella monia vuosia. Sen voimalla on porskutettu silloinkin, kun voimia ei ole ollut jäljellä enää yhtään. Meidän kohdalle on osunut runsaasti voimia kuluttavia tapahtumia, joille kukaan ei […]

Pitkän hypokoirakoulutuksen alkutaipaleella roolimallit tuovat uskoa. Onneksi saimme jo pikkupentuvaiheessa yhteyden labradoodle Staraan. Keväällä hypokoiraksi valmistunut Stara on samalta kasvattajalta kuin Into. Staran emäntä Katariina Lindgren, joka koulutti koiran lapsensa diabeteksen avuksi, antoi meille arvokkaita vinkkejä ennen kuin Into muutti taloon. Tärkeimmät opit olivat sosiaalistamisen merkitys, positiiviseen vahvistamiseen tutustuminen ja palkitseminen aina, kun koira katsoo […]

Olen potenut koirakuumetta jo vuosia. Tavatessani diabetesympyröissä taitavia, siniliivisiä haukkuja, jotka osaavat ilmaista liian korkean ja liian matalan verensokerin ja tuoda pyynnöstä vaikkapa pillimehun, koirakuumeeni on täsmentynyt hypokoirakuumeeksi. Olisipa upeaa, jos lemmikki pystyisi herättämään yöllä verensokerin pudotessa! Nyt  haave on puolentoista vuoden sinnikkään kouluttamisen päässä. Meille muutti vappuna Into, tuolloin kahdeksanviikkoinen australianlabradoodle. Elokuun lopulla Into […]

Parin viikon takainen äitienpäivä herätti minussa monenlaisia tunteita. Tunteet voisi tiivistää lauseeseen: elämäni musertavin ja viisain äitienpäivä. Sellaisen koin vuosi sitten. Nimittäin vuosi sitten elimme perheenä tilanteessa, jossa elämän erilaiset rankat tapahtumat ja lapsen vaativa sairaudenhoito olivat uuvuttaneet molemmat vanhemmat tyystin. Meillä oli satojen tuntien univelka, eikä mieli kestänyt enää kaikkea elämän eteen heittämää kuormaa. […]

Tänään vietetään kansainvälistä sisaruuden päivää. Erityistarpeisen lapsen sisarukset ovat hekin erityisiä omalla tavallaan, heidän elämänsä ei ole samanlaista kuin terveiden lasten perheissä. Vaikka he eivät itse sairasta tai heidän toimintakykynsä ei ole rajoittunut, he elävät sellaisten asioiden kanssa, joista monet muut lapset eivät tiedä yhtään mitään. Sairauden tai vamman myötä sisaruksillekin avautuu uudenlainen maailma. Tuo […]