Ampiaiskirja oli kunniakirja, jota alakoulun kevätjuhlassa jaettiin yksi jokaiselle luokalle. Sen sai jos oppilas oli tavalla tai toisella ansioitunut koulutyössään. Olin  viisi kevättä jännittänyt ja odottanut, että koulun rehtori kutsuisi minut lavalle vastaanottamaan Ampiaiskirjan. Oli kuudennen luokan kevätjuhla. Viiden vuoden kevätpettymys olisi ohi. Olin asiasta varma. Luokilla ensimmäisestä viidenteen olin aina ollut kolmen parhaan joukossa. […]

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.

Diabeetikkoperheissä on vilskettä ja vipinää niin kuin muissakin perheissä. Diabeteksen huomioiminen siinä vauhdissa on oma juttunsa niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin.

Insuliinikuolema kuulostaa pelottavalta ja laittaa pohtimaan oman hoidon vaativuutta ja harmaita sekä mustiakin alueita. Monta kertaa olen myös törmännyt väärinkäsityksiin ja virheisiin aihetta käsiteltäessä. Siksi ilahduin joulukuussa, kun käteni osui sattumalta L.K. Valmun nuorille kirjoittama kotimainen Poika – murha seitsemännellä luokalla -dekkari, Karisto 2017.

Miten elää sen tiedon kanssa, että diabetes on jossain määrin perinnöllinen sairaus? Itseäni helpottivat aikanaan nämä prosentit: Jos äidillä on tyypin 1 diabetes, lapsen todennäköisyys sairastua diabetekseen on noin 3 prosenttia. Diabeetikkoisän lapsen sairastumisriski on noin 8 prosenttia. Molemmissa tapauksissa on siis yli 90 prosentin mahdollisuus, että lapsi ei sairastu diabetekseen. Kaikilta lapsilta seulotaan TYKS:issä […]

On tonttusilla paljon herkkuja tiedossa,

kas, kun on jouluaatto!

Täällä on diabeetikoilla joulupöytä jo koreana. Olkaapa hyvät, käykää peremmälle ja nauttikaa talon antimista.

Tämä on se aika vuodesta, kun diabeteslääkäri kolkuttelee ovella. Lapsuudessa näihin aikoihin alkoi jännittää pian saatava joulutodistus. Siinä olevat arvosanat olivat itselleni hyvin merkityksellisiä. Nykyään löydän itsestäni samoja tunnelmia, kun odotan lähestyvää vuosikontrollia. Lienee inhimillistä jännittää vuosittain toistuvaa lääkärikäyntiä ja syyllistää itseään jo etukäteen huonoista elämäntavoista.