10.3.2022 Teija Sihvo

Hoitoväsymys

Kevät on tullut.  Sen mukana valoisuus ja jonkinlainen levottomuus. Haluaisin tehdä kaikkea – tai se Teija minussa haluaisi – mutta kun tämä tauti ”riivaa”. Teen niin tai näin niin lähes aina menee pieleen – tai ainakin viimeistään seuraavana päivänä.

Eilen puuhailin kaikkea pientä. Pesin pyykkiä, järjestelin paikkoja kotona ja n iin edelleen. Olin siis koko ajan liikkeessä vieden muun muassa pyykkiä talon taakse ulos ja samalla hain jo kuivuneita pyykkejä pois. Jatkuvaa touhua, mikä ei ole viime aikoina ollut kovinkaan tavallista minulle.  Tai olen vasta muutama päivä sitten vaihtanut hieman liikkuvampaan elämäntyyliin tai hyötyliikuntaan pitkin päivää.

Eilinen meni hyvin mutta tänään…heräsin…vai olinko jossain hypon rajamailla, jota ”ystäväni” Libre 2 ei tietenkään näyttänyt, koska näinä parina-kolmena päivänä se on näyttänyt noin yhden yksikön liikaa. (Se ”kuolee” huomenna, jolloin vaihdan uuden sensorin.)  Oloni oli sellainen, että jokin ”jyrää” päälläni enkä ollut varma mikä tuo jokin on. Väsytti oudosti mutta ajattelin sen johtuvan eilisestä puuhailusta. Sitten lopulta katsoin sokerit, kun tuntui että Libren skannailusta ei ole mitään hyötyä: 3.9! Kiitos vaan taas ihana tekniikka! Libre näytti tuossa vaiheessa 4.6, mikä ei mielestäni ollut vielä aivan kauhean matala. Tuohon 3.9:ään ei Libre koskaan mennyt, eikä muuten ole ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta. Lopputulos: sensori ei näytä oikein ja tuo 3.9 on auttamattomasti aivan liian alhainen arvo minulle, koska se tietää ”kivoja” reaktiivisia sensorin/sokeriarvoja.

Näin sitten kävi ennen ruokailua.
cof

Pumppu minulla on mutta se on peruspumppu…vielä. Kudokseni eivät ilmeisesti osaa lukea sensorin arvoja oikein. Näinhän se on. Joko hypoa tai hyperiä, joka sitten jatkuukin loppupäivän. Suutun tuosta käyrän vuoristoradasta niin että lyön lisää vettä myllyyn eli haluan syödä suklaata. No, onneksi tyydyin tänään(kin) vain 20 hiilariin.

Hoitoväsymys (vaihteeksi) vaanii ovella. Tuntuu, että jos laitan basaalin oikein pienelle, niin sitten mennään reippaasti yli 10 arvoilla koko ajan, mikä minulle (= hermoilleni/”päälleni”) ei ole hyvä. Se kunnon madallus saattaa toimiakin puuhailun ja työn touhun ajan mutta sen jälkeen taas ”paukkuu”. En millään jaksaisi. Lohduttakoon minua se, että en ole yksin tämän ongelman kanssa. Joskus vaan tuntuu, että mitä ihmeen hyötyä tästä pumpusta on? Jos olisi se tasainen insuliini, jota pistetään kerran päivässä niin olisiko se hyvä ja sopisiko se edes minulle?

Liikunta: aina en jaksa säätää ja sen tähden mieluummin harrastan vaikka kävelyä lähikauppaan ja merkkaan sen liikunnaksi urheilukellooni. Silloin kun oikeasti päätän mennä liikkumaan – esimerkiksi hiihtämään tai teen kunnollisen treenin kotona – otan sen huomioon etukäteen. Aina vaan ei jaksa, mikä on kuitenkin erittäin inhimillistä.

No, näillä mennään ja odottelen kovasti sitä seuraavaa automaattipumppua tai vastaavaa. Joskus vaan tuntuu, että jos automatiikka ei toimi, niin ”mieleni minun tekisi” siirtyä kynähoitoon joksikin aikaa. Tosin hain viistokanyyleita muutama päivä sitten ja elättelen toiveita, että jospa ne auttaisivat…edes hieman.

 

 

 

Ykköstyyppi vuodesta 1991. Kahden aikuisen tyttären äiti ja yhden miehen vaimo joulukuusta 1989. Monipuolinen ihminen, jota kiinnostaa kielet, liikunta, lukeminen, kirjoittaminen jne.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: