9.11.2021 Anne Artukka

Diabeteslääkärin näkökulma: Minne potilaat katosivat?

Maailman diabetespäivän teemana 14. marraskuuta 2021 on ”Mihin diabeteshoitajani on kadonnut?” Meidän oman tiimimme neljä diabeteshoitajaa eivät ole kadonneet mihinkään! Voisin kysyä, mihin osa potilaistani on kadonnut koronan aikana. Tai mihin katoavat tulevaisuudessa perusterveydenhuollon diabetesammattilaiset?

Ovatko nuoret hoitajat ja lääkärit jatkossa kiinnostuneita kouluttautumaan diabeteksen hoitoon? Työnantajat eivät nykyään aina maksa diabeteshoitajan koulutusta, vaan osalle se jää itse maksettavaksi. Jatkuva kouluttautuminen on tärkeää, ja sitä tekevät monet kollegat ja diabeteshoitajat omalla vapaa-ajallaan.

Deelähettiläät aloittavat toimintansa, kun yhteiskunta sulkeutuu

Alkuvuodesta 2020 alkanut koronapandemia aiheutti suuria haasteita sekä hoitohenkilökunnalle että potilaille. Kun ensimmäiset havainnot Kiinasta Wuhanin torilta alkaneesta virusinfektiosta uutisoitiin, heräsi monissa hämmennystä, epätietoisuutta – pelkoakin. Ei tällaista olisi ikipäivänä osannut kuvitellakaan! Pandemia ravisteli meidän kaikkien normiarkea ja muutti käyttäytymistämme ja työskentelytapojamme.

Juuri ennen koronapandemiaa olin osallistunut Diabetesliiton järjestämään deelähettiläskoulutukseen Tampereella. Koulutus järjestettiin kahtena viikonloppuna marraskuussa 2019 ja helmikuussa 2020. Kun pandemian myötä kaikki Diabetesliiton ja diabetesyhdistystenkin kokoukset ja tilaisuudet peruttiin, kutsuttiin deelähettiläät hommiin! Maaliskuusta 2020 alkaen aloimme päivittää Diabetesliiton instastooreja. Se oli mukavaa uutta toimintaa. 

Työnkuvaan tuli suuria muutoksia. Flunssaisena ei saanut töihin mennä, eikä potilaillakaan ollut lupa tulla vastaanotolle kipeänä. Piti käyttää maskeja ja pitää kahden metrin etäisyyttä potilaisiin. Pintoja ja työvälineitä puhdistettiin ahkerasti ja aloimme käyttää työvaatteita. Hankittiin maskeja, visiireitä, käsidesiä ja puhdistusvälineitä.

Yli 70-vuotiaat eivät aluksi saaneet tulla terveysasemalle, ja monet alle seitsemänkymppisetkin peruuttivat aikojaan keväällä 2020. Vastaanotot vaihtuivat etäkontakteihin, joko puheluihin tai VideoVisit -etävastaanottoihin. Osa kaupungin työntekijöistä siirrettiin muihin tehtäviin.

Kun rokotukset alkoivat, moni otti yhteyttä saadakseen tietää mihin riskiryhmään kuului. Sekaannusta saattoi lisätä, että tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikot kuuluivat eri riskiryhmiin. Monilla oli kiire saada rokotus, osa ei halunnut sitä lainkaan. Alkuun testaus oli vähäistä, koska näytteenottovälineitä ja henkilöitä ei ollut riittävästi. Pikkuhiljaa testauskapasiteetti lisääntyi.

Diabeteshoitajat purkavat kysymystulvaa, osa potilaista jättäytyy hoidon ulkopuolelle

Pandemian aikana diabeteshoitajamme ovat olleet etulinjassa. Puhelut ja sähköiset viestit ovat lisääntyneet, ja meille on tullut paljon yhteydenottoja myös tyypin 2 diabeetikoilta, jotka eivät ole hoidossamme. Suurin kaaos on ollut terveysasemilla, joissa puhelut ruuhkautuivat eivätkä potilaat enää saaneet yhteyttä omalle terveysasemalle.

Meihin diabetestiimiläisiin potilaamme ovat saaneet yhteyden korona-aikanakin joko puhelimitse, eTerveyspalveluiden tai chatin kautta. Monet ovat tuoneet esille pelkojaan covid-19-infektioon sairastumisesta, sairaalahoitoon tai tehohoitoon joutumisesta, long covidista, rokotuksista ja siitä, miten infektio tai rokotukset vaikuttavat glukoosiarvoihin.

Osa potilaistamme on eristäytynyt kotiinsa: tehnyt etätöitä, käynyt hakemassa lääkkeet drive-in-apteekista ja ruokatarvikkeet verkkokaupasta. Sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet huomattavasti. Monilla on ollut erittäin rankkaa etenkin, jos elämäntilanteessa on ollut muutakin kuormitusta. Etäkoulut, päiväkotien sulkemiset, taloudelliset ongelmat ovat aiheuttaneet ahdistusta, unettomuutta ja väsymystä. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Osa potilaista on jättäytynyt kokonaan pois hoidon piiristä, mikä on todella huolestuttavaa. Osalla syynä ehkä se, ettei ole haluttu tulla terveydenhuoltoyksikköön tai laboratorioon eikä ole ollut käytössä etätyökaluja. Kaikilla ei vielä ole älykännykkää eikä verkkopankkitunnuksia.

Oma erityinen huolenaiheeni ovat iäkkäät diabeetikot, joilla ei ole ollut apuna läheisiä, sukulaisia, tuttavia eikä kotihoitoa. Monen selviytyminen muuttuneessa arjessa on ollut vaikeaa, kun ei ole ketään, keneltä pyytäisi apua. Yksinäisyys ja turvattomuus ovat usein keskusteluissa esillä.

Pandemiassa yllättäen jotain hyvääkin

Samaan aikaan koronapandemian jyllätessä on tullut paljon hyvääkin. Etäyhteydet tehostuivat: ensin tuli työpaikallamme käyttöön Skype, joka vaihtui Teamsiin. Sensori- ja pumppupotilaat ottivat käyttöön pilvipalvelut, muun muassa Diasend-, Clarity- ja CareLink-ohjelmat, joiden välityksellä saimme paljon dataa, eikä potilaan tarvinnut tulla paikan päälle. Koulutukset, webinaarit ja kokoukset siirtyivät nettiin.

Pandemian aikana diabeteksen hoidossa on yhä enemmän alettu panostaa ennustetta parantaviin lääkehoitoihin ja hoito on muuttunut yhä kokonaisvaltaisemmaksi. Lisäsairauksien ja valtimotautien ennaltaehkäisy on korostunut. Hyvää hoitotasapainoa ei arvioida enää pelkästään HbA1c:n perusteella, vaan TIR, hypot, hyperit, GMI, keskimääräinen glukoosi, glukoosin variaatio ja keskihajonta ovat tulleet tärkeiksi mittareiksi diabeteksen hoidossa. LDL-tavoitteet tiukentuivat viime vuodenvaihteessa, kun dyslipidemian Käypä hoito -suosituksia päivitettiin. Koronapandemian aikana moni diabetesta sairastava hankki oman verenpainemittarin, kun itsemittauspisteet suljettiin.

Miten sitten olen itse varautunut pandemiaan? Koska hoidan lääketieteellisiä riskipotilaita, olen pyrkinyt välttämään väkijoukkoja ja viihtynyt hyvin kotona. Olen ottanut rokotukset ajallaan, käyttänyt maskia ja pessyt käsiä ahkerasti. Hankin sähköpyörän, jotta voin kulkea työmatkat turvallisesti sen sijaan, että kulkisin ruuhkabusseissa. Peruutin kaksi ennalta sovittua matkaa. Aloitimme ”serkkukävelyt” Ruissalossa ja Aurajoen rannalla muutaman serkun ja ystävän kanssa. Kuuntelen äänikirjoja. Pandemian aikana aloitimme mökkiprojektin Keski-Suomessa, ja siinä on riittänyt puuhaa. Sain ensimmäisen lapsenlapsen, ja järjestimme pienet ristiäiset kotonamme. Puoliso on ollut koko ajan etätöissä kotona.

Deelähettilästoiminta on antanut uutta virikettä, ja olen saanut uusia ystäviä deelähettiläistä. Ehkä ymmärrän paremmin diabetesta sairastavan elämää.

Diabeteksen hoidossa tarvitaan hyvää yhteistyötä niin potilaan kuin diabeteshoitajan ja -lääkärin ja eri terveydenhuoltoalan ammattihenkilöiden kesken. Ennaltaehkäisyynkin pitäisi löytyä resursseja hoitovelasta huolimatta.

Toivottavasti me diabetesammattilaiset emme katoa mihinkään ja hoidon jatkuvuus säilyy. Nyt tsemppiä tulevaisuuteen!

Anne Artukka

Kirjoittaja on perusterveydenhuollon diabeteslääkäri Turusta. Hänen diabetestiimiinsä kuuluu kaksi muuta lääkäriä ja neljä diabeteshoitajaa. Tiimi hoitaa insuliininpuutosdiabeetikoita ja tyypin 2 konsultaatiopotilaita.

Anne pitää kirjoittamisesta ja tuottaa erilaista tekstiä joka työpäivä sairauskertomuksiin, lähetteisiin, lääkärinlausuntoihin, eViesteihin, sähköposteihin ja konsultaatiovastauksiin. Kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa Diabetesliiton blogiin, hän otti tehtävän mielellään vastaan.

Myös muutamat muut deelähettiläät ovat luvanneet jatkossa kirjoittaa Deeblogiin elämästään.

 

Artikkelin aloituskuva: Shutterstock

Olen perusterveydenhuollon diabeteslääkäri Turusta. Pidän kirjoittamisesta ja tuotan erilaista tekstiä joka työpäivä sairauskertomuksiin, lähetteisiin, lääkärinlausuntoihin, eViesteihin, sähköposteihin ja konsultaatiovastauksiin. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa Diabetesliiton blogiin, otin tehtävän mielelläni vastaan.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Pekka Rusila

    Aikaisemmin Heinolassa toimi diabeteshoito tosi hyvin, mutta nyt viimeisen vuoden aikana huonosti. Ei vastata viesteihin, ei ole käyntiä diabeeteslääkärillä vuoteen, ei ole enää jalkahoitajaa jne. Onko tämä varautumista tulevaan soteen?
    Olen yrittänyt saada selville Lahden diabetespalvelua, en ole onnistunut

  2. Livia

    Hyvä että noita Käypä hoito -suosituksia päivitetään ja LDL-tavoitteita säädetään aktiivisesti. Vielä enemmän toki auttaisi jos myös diabeetikkoja hoidettaisiin niiden mukaisesti.

    ”Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, ettei LDL-kolesterolin hallintaan ja statiinilääkitykseen kuitenkaan panosteta kaikkien diabeetikkojen hoidossa suositusten mukaisesti.”

    http://www.uef.fi/fi/artikkeli/korkean-kolesterolin-hoito-on-riittamatonta-osalla-tyypin-2-diabeetikoista

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: