Ykköstyyppi 15.11.2020 Kirsi-Maria Hytönen

Joka vuosi marraskuussa vietetään diabetesviikkoa ja juhlitaan Maailman Diabetespäivää – World Diabetes Day. Vuosittain 14.11. pukeudun kokonaan siniseen diabetespäivän kunniaksi, ja pidän ranteessani sinistä rannekorua sekä Diabetesliiton siniranne-ranneketta osoittaakseni tukeani kanssadiabeetikoille. Joka vuosi diabetespäivän aikaan muistan erityisen hyvin, mitä kaikkea hyvää diabetes on elämääni tuonut.

Ykköstyyppien keskusteluissa sairastumisen hyviksi puoliksi sanotaan yleensä korostunut terveystietoisuus sekä uudet ystävät. Allekirjoitan nämä täysin. Etenkin uudet ystävyyssuhteet, globaali diabeetikoiden verkosto on minulle henkisesti valtavan suuri voimavara arjessani. Seuraan instagramissa kymmeniä diabeetikoita eri puolilta maailmaa. Joidenkin kanssa tunnen jopa ystävystyneeni, vaikka ei olisi koskaan tavattukaan. Etenkin raskaus ja äitiys toivat sosiaalisen median kautta tutuksi toisia diabeetikkoäitejä. Diabeetikon raskaus on niin monella tavalla erilainen kuin ”terveen” äidin odotusaika, että vertaistuki oli todella tarpeen. Voi kuulostaa muita ulossulkevalta, mutta totuus on, että ykköstyypin arjessa, ja oman kokemukseni mukaan etenkin raskaudessa on paljon asioita, joita vain toinen diabeetikko voi ymmärtää.

En ole ollut aktiivinen diabetestapaamisissa kävijä. Olen vähän arka lähtemään uusiin juttuihin, vaikka tietäisin niiden tekevän hyvää. Kun muutimme pari vuotta sitten Kajaaniin, en tuntenut sieltä ketään. Diabeetikoiden keskinäisen yhteyden voimaa kuvaa se, että laittamalla Facebook-ryhmään viestin sain heti kokoon paikallisia diabeetikoita, ja en enää tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Tapasimme pari kertaa tällä pienellä naisporukalla Kajaanissa asuessani, ja etenkin yksi näistä ihanista jäi ystäväkseni, koska lapsemme syntyivät muutaman kuukauden välein.

Terveystietoisuuteni on sairastumisen vuoksi lisääntynyt, mutta siinä olen ollut laiskahko. Osaan laskea hiilihydraatteja kohtalaisen hyvin, mutta sinnikkyyteni ei riitä juurikaan sen pidemmälle. Sen sijaan kyllä tunnen eri ruokien vaikutuksen kehooni ja tiedän, mistä ruoasta tulee helpommin huono olo, minkä kanssa sokereita on vaikeampi hallita ja mikä ruoka tuottaa tasaisimpia käyriä. Tiedän miten liikunta vaikuttaa ja usein (en aina) osaan myös ennakoida sitä.

Ravintoasioissa vertaan itseäni usein muihin diabeetikoihin ja tunnen huonommuutta. Tietoa on paljon saatavissa, mutta olen liian saamaton ja mukavuudenhaluinen soveltamaan kaikkea sitä tietoa käytäntöön. Ruoka ja ruoanlaitto ovat niin kivoja juttuja, etten vielä ole halunnut muuttaa makumatkoja terveysmatkoiksi. Toisinaan kokkaan tai leivon Diabetesliitosta tilaamistani keittokirjoista arkiruokaa, sillä valmiiksi lasketut hiilihydraattiarvot ovat aika kiva juttu. Niissä resepteissä myös muut ravintoarvot ovat kohdallaan.

Maailman Diabetespäivä on minulle ennen kaikkea ystävyyden ja vertaistuen päivä. Se on päivä, jolloin olen kiitollinen siitä, että vaikka olen yksin sairauteni kanssa, en silti ole yksinäinen. On ihanaa jakaa asioita samaa dee-kieltä puhuvien kanssa. Toisinaan ei tarvitse edes mitään sanoa, riittää että tietää että he ovat siellä – minun diabuddyni, deeystäväni ja kanssadiabeetikkoni.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä