1.1.2016 Kalle-Ville Ruohonen

Diagnoosi sahalta

 

Tämän blogin ilmestyessä vuosi 2015 on takana ja vuosi 2016 on korkattu. Toivottavasti alkanut vuosi tuo meille kaikille terveyttä ja muutakin hyvää. Ainakin minulle negatiivista tulee pyytämättä.

Mennyt vuoteni sisälsi paljon mukavia tapahtumia ja tämä Deebloggaus on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Tapasin muita bloggaajiksi mieliviä koulutustilaisuudessa Tampereella joulukuussa 2014 ja sen jälkeen olen ollut tekemisissä hedän kanssaan ”vain” blogien kautta. En siis tunne heitä henkilöinä juuri lainkaan, mutta mistään en ole saanut sellaisia tietoiskuja diabeteksesta, kuin näiden bloggareiden teksteistä; toinenkin silmäni on auennut! Olen saanut diabetestietoutta terveydenhuollosta ja muita ”virallisia” kanavia pitkin, mutta vertaistietoa ja -tukea olen saanut muilta deebloggareilta paljon, enkä taatusti ole ainoa!

En ole ollut diabetesta käsittelevissä tilaisuuksissa tai kuulunut vertaisryhmiin missä olisi käsitelty sairauttamme ja sen broblematiikkaa. Deeblogin kautta olen oivaltanut kuinka monimuotoinen ja laaja tämän sairauden kirjo voikaan olla! Monien itsehoito on tarkkaa ja vaativaa; pienikin muuttuja voi olla vaaraksi, jopa kohtaloksi. Oma sairaus on siis tunnettava perin juurin. Olen seurannut erään 9-vuotiaan diabeetikkopojan hoitoa, ja katsonkin nyt omaa sairauttani eri näkökulmasta, kuin aiemmin. Ei minulla ole suurtakaan hätää kunhan vain sitoudun itsehoitoon ja olen säännöllisesti yhteydessä terveydenhuoltoon. Erityisesti diabeetikkolasten vanhemmille toivon jaksamista ja voimia. Olen kuullut viisauden, joka pätee tässäkin: erityisiä lapsia ei saada, vaan heidät annetaan.

Diabetekseni pysyy hyvin kurissa ja hoitotasapainoni hyvänä, kun teen tietyt simppelit asiat tunnollisesti, eli liikun paljon ja syön terveellisesti. Jouluna tuo syömispuoli hiukan repsahti, mutta minulla on persposket jalkoja täynnä, joten ulos lenkille katselemaan lumettomia joulumaisemia. Täällä Ruovedellä lunta on vain milli, mutta eipä tarvitse aura-autoja väistellä eikä suksia tervata. Lumetonta, mutta silti kaunista!

Uusi vuosi, uudet kujeet? Olen harrastanut jo vuosia uusia kujeita, eli olen opetellut pitämään hauskaa alkoholitta ja piru vie; se onnistuu! En kaipaa niitä aamuja, jolloin kieli oli kuin puimakoneen remmiä tai tammikuun ensimmäisenä aamuna pomppa oli raketin reikiä täynnä. Osan ohjuksista pystyin tietysti väistämään, mutta osumiltakaan ei vältytty. Tuli ikään kuin takkiin… Eipä noita ilotulitteita viitsi enää laukoakaan, kun nykyiset raketit ja pommit on tehty Kiinassa, ja kun eräänkin pommin pamauttaa, niin ympärille leviää puoli vuosikertaa Kansan Päivälehteä. Idän miehet käyttävät sitä kai jonkinlaisena tilkkeenä? Toivottavasti vietitte kaikki loppuvuoden 2015 pyhät ja juhlat hauskoissa ja turvallisissa merkeissä.

Muutama julkkis on yrittänyt selittää vatipäiset tempauksensa keksimällä itselleen jonkin diagnoosin, mikä sitten selittäisi ko. tähtien pöljät tempaukset ja saisi roskalehtien levikin nousuun. Yleisin self-made diagnoosi oli taannoin ADHD. Tuohon tekstiini viitaten ja diabetekseni ”helppohoitoisuuden” pohjalta uusiodiagnosoin minäkin itseni: olen KAKKOSNELOSTYYPIN DIABEETIKKO…

Toivotan teille kaikille erittäin antoisaa ja hauskaa vuotta 2016! Pärjäilkää hyvin ja pitäkää huolta itsestänne sekä läheisistänne!

58 -vuotias maaseudulle rauhaa, hiljaisuutta ja itseään etsimään palannut oloneuvos - rauha ja hiljaisuuus ovat kyllä löytyneet... Luonnehdittu mm. melko iäkkääksi murrosikäiseksi ja maailman remonttimieheksikin. Luonto on elämäni eliksiiri.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat