Tunnustan – kolonoskopia jännitti
Montakohan kilokaloria vähenee päivässä, kun on pakko syödä kevennetysti viikon ajan? Ehtiiköhän viikossa paino edes hiukan pudota? Toivottavasti, sillä se olisi ihan tervetullut asia. Kunhan vain edes se, ehkä vain kilonkin painonpudotus, myös pysyisi poissa.
En saanut syödä punajuuria, mustikoita tai muitakaan marjoja, pähkinöitä, siemeniä, kahvikin loppuviikosta mustana. Muistaen, että tomaatissa ja kurkussakin on siemeniä. Jopa mehukeitto piti siivilöidä ja tuoremehuissa ei saanut olla hedelmälihaa. Tykkään kuitupitoisesta jyväisestä leivästä, joten vaaleaan ”pullaleipään” vaihtaminen oli vaikeaa. Onkos sellaista edes myynnissä mietin, kun jo kaurapuuroaineksissakin on lähes kaikissa lisättynä siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä. Onneksi vain viikko näin vähäkuituista ruokaa.
Tunnustan, että kolonoskopia eli vatsatutkimus jännitti jo pelkästään verensokereiden käyttäytymisen vuoksi, kun se mitä voin syödä tuli elimistön läpi jo ennen kuin hiilihydraatit ehtivät imeytyä. Ykköstyypin diabeetikolle ovat haastavia kaikki tutkimukset ja hoitotoimenpiteet, jotka vaikuttavat verensokeriin. Ja sama juttu tablettilääkkeiden kanssa. Niiden lääkeaineet eivät ehdi imeytyä kunnolla elimistöön.
Onneksi minulla on insuliinipumppu, jolla insuliinimäärien annostelu oli helpompaa. Säädin basaali-insuliinin eli perusinsuliinin määrän 80 prosenttiin normaalimäärästä. Ja tarvittaessa pumppu pysäytti insuliinin annostelun kokonaan, jos sensorin mittaama kudossokeri laski liian alas.
Näissä ajatuksissa olin vielä viime viikolla, mutta eilen tutkimuksissa kaikki meni hyvin. Nyt odotan tutkimustuloksia.
Tänään maailman diabetespäivänä olen jo toisenlaisissa tunnelmissa. Oletko nähnyt maailman diabetespäivän videoni? Löydät sen Diabetesliiton tämän päivän somepäivityksistä.
Hyvää maailman diabetespäivän jatkoa sinulle!
Maaret