Avainsana: vertaistuki

14.11.2018 Kirsi Stjernberg

Minä diabeteksen takana – maailman diabetespäivä 14.11.

Maailman diabetespäivää vietetään 14.11. Sen kunniaksi julkaisemme täällä Deeblogissa päivän mittaan monta bloggausta parin tunnin välein. Kukin kirjoittaja jakaa kanssanne palasen ajankohtaisista ajatuksistaan tai tämän hetken tunnelmistaan sairauden suhteen. Seuraathan mukana!   Vastuunkantaja Vastuunkantajan, vähän varautuneenkin, sellaisen diabetekseni on minusta tehnyt. Lapseni diabetes puolestaan teki minusta aina valppaan ja väliin voimattomankin. Mutta ehkä sentään samalla […]

24.5.2018 Maaret Weide

Insuliinipumppuko petikaveriksi?

Niin siinä kävi, että pumppulainen minusta tuli muutama viikko sitten. Sensoroiva insuliinipumppu tekee sen mistä olin haaveillut. Unelmista voi siis tulla totta, joskus nopeastikin. Minimed 640G -insuliinipumppu ja minä olemme kohdanneet.

Pienet sankarit

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.

Hei hei mitä kuuluu?

Joskus riittää pelkkä uimahallissa nähty sensori, toisinaan ohimennen havaittu verensokeriskannaus tai ravintolan pöydälle asetettu insuliinikynä. Ne ovat pieniä tunnusmerkkejä, joita moni ei huomaa. Minulle ne kuiskivat, että kuulumme samaan heimoon. Pistämme elääksemme, laskemme syödäksemme ja tiedämme taatusti, että vuoristorata tarkoittaa muutakin kuin pelkkää huvipuistolaitetta.

Nenänvalkaisu

Eräs suunnistusseura järjestää marraskuussa vuosittain toistuvan tapahtuman nimeltä Nenänvalkaisu. Alkoholi ei liity asiaan mitenkään. Tapahtumaan ei myöskään liity pyöräily tai diabetes. Koska suunnistajuus on sitkeästi pinttynyt osaksi minua, nenänvalkaisun perimmäinen merkitys on itselleni selvä.

Diabeteskeskus – repullinen reipasta mieltä

Olen kokenut leireilijä. Lapsena olin säännöllisesti mukana urheiluseuratoiminnassa ja muistan, että tavalliseen koulunkäyntiinkin joskus haettiin erilaista näkökulmaa leirikouluilemalla. Kotiin tuli aina ennen leiriajankohtaa kutsukirje, jossa ohjelman lisäksi listattiin tarpeelliset mukaan pakattavat tarvikkeet. Lopussa kehoitettiin lähes poikkeuksetta ottamaan mukaan repullinen reipasta mieltä.

Mitä meillä syödään?

Minulta on kysytty monta kertaa, miten meidän ruokavalio on erilainen kuin ”normaaleissa” perheissä. Kun esikoispoikamme sairastui viisi vuotta sitten 3,5 vuotiaana, totesin, ettei meidän tarvitse muuttaa ruokailutottumuksia juuri lainkaan. Meillä oli päiväkodista tuttu ateriarytmi, emmekä herkutelleet ylettömästi, eikä meillä ollut vielä karkkipäivää. Se saapui kotiimme vasta koulun alettua.