Ykköstyyppi 14.11.2018 Kirsi Stjernberg

Minä diabeteksen takana – maailman diabetespäivä 14.11.

Maailman diabetespäivää vietetään 14.11. Sen kunniaksi julkaisemme täällä Deeblogissa päivän mittaan monta bloggausta parin tunnin välein. Kukin kirjoittaja jakaa kanssanne palasen ajankohtaisista ajatuksistaan tai tämän hetken tunnelmistaan sairauden suhteen. Seuraathan mukana!

Vastuunkantaja

Vastuunkantajan, vähän varautuneenkin, sellaisen diabetekseni on minusta tehnyt. Lapseni diabetes puolestaan teki minusta aina valppaan ja väliin voimattomankin. Mutta ehkä sentään samalla rahtusen viisaamman, sisukkaamman ja empaattisemmankin, näin toivon.

Onhan se diabetes jotain hyvääkin elämään tuonut.

Vertaistuki on huikea voimavara, jonka arvon ymmärsin kunnolla vasta silloin, kun lapseni sairastui. Silloin vasta uskalsin myöntää, että ehkä joskus sitä tukea kaipaisin ihan oman itsenikin vuoksi.

Ja entäs Affe sitten? Vallaton ja vauhdikas, parivuotias labradorinnoutajamme on viittä vaille valmis diabeetikon tukikoira. Turvan ohella se on tuonut elämäämme valtavasti lisää iloa ja rakkautta.

Juuri nyt itselleni ajankohtaista on siirtyminen reilun neljänkymmenen vuoden sairastamisen jälkeen monipistoshoidolta letkuttomaan pumppuun. Muutos tuntuu mullistavalta, innostavalta ja jännittävältä. Meneeköhän tässä samalla osa identiteetistänikin uusiksi? Tästä saatte varmasti lukea pian lisää täällä Deeblogissa.

Kirsi

Kirsi Stjernberg

Ikänsä deeykkösenä elänyt pohdiskelija, joka asustaa rintamamiestalossa miehen, 14-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan deetytön kanssa. Lisäksi meillä on nuori labradorinnoutaja, jota koulutetetaan diabeteskoiraksi. Suuntaan lenkkipolulle aina kun voin, ja koetan löytää aikaa myös uusien asioiden opiskeluun. Olen vihdoin oivaltanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja haaveista arkihässäkän keskellä, jota tupladee välillä urakalla haastaa.

Kaikki kirjoitukseni ›