Diabetes on sitä, ettei keskimäärin yksikään päivä suju korjaamatta. Selväähän se on, kun elimistön yhden tärkeän osan toiminta on kokonaan ulkoistettu ihmiselle, lopputulos ei mitenkään voi olla niin hyvä kuin alkuperäisessä kokoonpanossa on ajateltu.
Omassa mielessäni oli alkanut orastaa ajatus siitä, miten ihana, empaattinen kaveri koira olisikaan, olihan minulla tästä omasta lapsuudestani kokemusta. Kiinnostuneena olin sittemmin myös lukenut useita tarinoita hypokoirista. Perheen hypokoirahaaveet olivat saaneet ripauksen todellista jalansijaa siinä vaiheessa, kun tytär koki tajuttomuuteen johtaneen insuliinishokin. Miten ihanalta tuntuisi, kun joku muukin vahtisi lapsen verensokereita ja varoittaisi matalista, ajoissa.
Diabeetikoilla on erikoislaatuinen kyky tunnistaa omassa olossa verensokerin poikkeamia. Harmittavaa kyllä, kyse ei ole yliaistillisesta taidosta, eikä se ole myöskään synnynnäinen tai pysyvä. Tuntemukset ovat kehon monimuotoisia hätähuutoja poikkeustilanteisiin, mutta niiden tunnistaminen ja havainnointi on pitkälti opittua käytöstä.
Hiukan jäi hämmentynyt olo viime syksyn poliklinikkakäynnin jälkeen. Pojalla kesän aikainen kasvupyrähdys ja syksyn koulun aloitus ja oli tehneet vanhat määrät riittämättömiksi. Ja se näkyi verensokeri arvoissa, tiesin sen jo astuessamme polin ovesta sisään.
Luin muutamia kuukausia sitten ilmestyneestä Suomen Kennelliiton Koiramme-lehdestä (12/2014) palkituista sankarikoirista. Vuonna 2014 palkittiin 18 uutta sankarikoiraa. Yksi hypoglykemiaan reagoinut koirakin oli palkittu, englanninbulldoggi Pirkko.
Olen tyytyväinen, että pitkät työmatkat ovat vaihtuneet vauvan odotukseen. Yöt ovat loppuraskauden takia risaiset. Aamut alkavat mahan kampeamisella sängystä, pojan verensokerin mittauksella ja pitkävaikutteisen insuliinin pistoksella. Sen jälkeen aamupalaa laittamaan; silmät tihrussa.
Esikoinen odotti innokkaasti eskarin aloitusta koko viime vuoden. Tarhan viskaripäivinä hän aina ilmoitti ylpeänä, kuinka hän menee ensi syksynä eskariin, ja viimeinhän se elokuussa tapahtui.
Eskari ihan tosiaan alkoi.
Ainut ongelma, oli että veresokerit olivat säätöyrityksistä huolimatta sekaisin.
Diabeetikon hypoglykemia eli alle 4 mmol/l laskeva verensokeri mielletään usein ainoastaan negatiivisena asiana sairastuneen elämässä. Kun kirjoitin ensimmäisen luonnosversion tekstistäni otsikolla ”Hyvä-paha hypo”, minulta kysyttiin, että milloin hypo voisi olla hyvä asia? Oletusarvo on yleisesti, ettei koskaan. Päätin vaihtaa otsikkoa ja kertoa teille. Siitä huolimatta, että hypoglykemia on pahimmillaan vakava sairauskohtaus, en mitenkään muista omaa […]
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo