Eskarin aloitus sekoitti sokerit

Esikoinen odotti innokkaasti eskarin aloitusta koko viime vuoden. Tarhan viskaripäivinä hän aina ilmoitti ylpeänä, kuinka hän menee ensi syksynä eskariin, ja viimeinhän se elokuussa tapahtui.

Eskari ihan tosiaan alkoi. Kesäloman jälkeen oli jännittävää mennä ensimmäisenä aamuna eskarin tiloihin ja etsiä oma naulakko ja kengille paikka. Ja keitähän kavereita täällä onkaan jo paikalla? Hienostihan se ensimmäinen päivä sujui. Tädit olivat suurimmaksi osaksi tuttuja. Osa heistä oli kesäloma-ajalla viereisessä päiväkodissa tuuraamassa ja samalla opettelemassa pojan diabeteksen hoitoa. Osalle monipistoshoitoinen lapsi oli uutta, mutta hekin harjoittelivat diabeteksen hoidon.

Hyvinhän se eskari sujui. Poika jaksaa keskittyä tehtävien tekoon. Ja eskarissa aloitti tarhasta muutama tuttu kaveri, ja iloiseksi yllätykseksi vanhalta perhepäivähoitajalta tuli yksi kaveri samaan eskariin.

Ainut ongelma, oli että veresokerit olivat säätöyrityksistä huolimatta sekaisin. Teki mitä vain kikkailuja insuliinien suhteen.

Kun lisäsimme pikainsuliinin määrää, verensokeri romatikin seuraavaa ateriaa ennen. Sitä taas korjattiin vähentämällä seuraavan aterian pikainsuliinin määrää ta syömällä lisävälipalaa. Ja seuraavalla asterialla verensokeri olikin jälleen reilusti yli 10, eikä laskenut seuraavalle aterialle normaalisti. Alku oli aikamoista vuoristorataa 2,5 ja 22,5 väillä. Pitkävaikutteisen insuliinin säädöillä ei ollut toivottua tasapainottavaa vaikutusta.

Tarhasta vakiintunut käytäntö ”ruoka/verensokeri/insuliini -vihko” seurasi eskariin. Vihkoon henkilökunta merkkasi kaikki verensokerimittaukset, syödyt annokset, niiden hiilihydraatit ja pistetyt insuliinimäärät. Vihkon laskelmien mukaan hiilihydraatit ja insuliiniannokset laskettiin aivan oikein. Joten emme saaneet niistäkään kaipaamaamme apua insuliiniannosten säätöön.

Ja tietenkin pari flunssaa sekoitti pakkaa entisestään.

Totta kai hobis nousi.. ja sitä ihmeteltiin polin hoitajan ja lääkärin kanssa. Poliklinikkakäynnillä puhuttiin verensokerin oudosta käyttäytymisestä, ja totesimme, että se johtuu uudesta tilanteesta, isosta ryhmästä (19 lasta), jännityksestä ja stressistä.

Edellisenä vuotena tarhan puolella poika oli pikkuveljen kanssa pienemmässä ryhmässä, jossa oli 10 lasta. Vaikka hoitajienkin määrä silloin on pienempi, on pienempää ryhmää helpompi ohjata. Tarhaa aikaisemmin pojat olivat perhepäivähoidossa, jossa oli myös pieni ryhmä – 5-6 lasta, ja oleilu ja elo tottakai ihan eritaista kuin tarhassa.

Tottuminen uuteen vie selvästi aikaa.

Korkeita ja matalia verensokereita ihmeteltiin yhdessä tätien kanssa päivän päätteeksi. Tädit hoitivat tilanteet hienosti. Näkkäriä ja maitoa taisi kulua aika paljon. Selvästi heiltäkin alkoi välillä jo usko loppua, kuten myös meiltä. Mutta yritän aina olla tavoitettavissa, jotta haastavat tilanteet saataisi selvitettyä heti ja mahdollisimman hyvin.

Eskaria on käyty yli puoli vuotta ja verensokeri on tasapainottunut huomattavasti. Tammikuussa jäin maha-asukin kanssa kotiin ja lyhensimme eskaripäiviä, ja siitä tuntuu olevan huomattavasti apua sokereidenhallinnassa.

Hobis laski jo syys – jokukuussa yli yhdeksästä taas kahdeksan puolelle. Ja mittauksien perusteella tuntuu, että alaspäin ollaan menossa.

Huhtikuussa taas nähdään polilla missä mennään.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä