Avainsana: insuliini (sivu 2)

Syksyn tulon voi jo haistaa. Aamulla saa pukea käsineet ja takin puskuriksi kostealle ja kolealle syysilmalle. Itselleni syksy tarkoittaa uuden alkua ja nautin raikkaasta aamuilmasta pyöräillessäni työpaikalle. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kiehtova.

Kuplat ovat hauskoja. Vaahdotan aina tiskiveden altaan reunoilta ylitse hitaasti ryömiväksi kuplavyöryksi laittamalla ensin tiskiaineen ja päästämällä päälle vettä hanasta suurella paineella. Muistan elävästi, kun lastenkutsuilla puhalsimme pillillä mehujamme ja saimme aikaan hurjaa sotkua, niiden riemukkaiden kuplien lisäksi.

Miksi 1970-luvulla diabeetikko meni pissapöntön kanssa töihin? Tarvitsenko 40-vuoden diabeteshistoriaani vai onko tärkeämpää, että nykyiset hoitotietoni löytyvät kanta.fi -sivulta?

Tunnen sen. Sähköinen virta kulkee sisälläni. Alustan asetuksia ja käynnistän tarkistussovelluksia. Olen elämää ylläpitävä, pienikokoinen, mutta määrätietoisen tarkka laite. Vihdoin on aika antaa ensimmäinen parkaisu ja käynnistää näytön vakiokuvakkeet.

Liikunta ja terveet elämäntavat eivät olleet tavaramerkkejäni, mutta viimeistään diabeteksen myötä tajusin polttaneeni kynttilää molemmista päistä; en tulisi olemaan pitkäikäinen, mikäli jatkaisin vanhoilla elintavoilla ja tottumuksilla. Vaati siis aimo annoksen terveydenhuollon valistusta ja itse luotuja ”kauhuskenaarioita”, jotta asiat saatiin oikeille urille. Aikaa ja Lantusta kului, mutta tajusin muuttaa pahat tapani ja aloitin kunto- ja elämäntaparemontin -siis uudenlaisen elämän, jota nyt elelen parhaan taitoni mukaan. Nyt liikun; joskus kalakin liikkuu ja saan jopa saalistakin!

”Montako perunaa söit? Söitkö koko leivän? Otitko maitoa lisää?”

Esikoisellamme todettiin 3,5 vuotiaana tyypin 1 diabetes. Eli noin 3 vuotta sitten. Sairastuminen tuli yllätyksenä meille, koska suvuissamme ei ole muita 1 tyypin diabeetikkoja. Opimme nopeasti d:n hoidon ja muistamaan ulkoa yleisimpien ruoka-aineiden hiilihydraatit, mutta nykyään omatoimisen 6 vuotiaan perässä on vaikea pysyä ruokapöydässä.

Haluan esitellä lyhyesti itseni ja perheeni tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani. Olemme viiden hengen perhe Pohjois-Pohjanmaalta; vanhempien lisäksi perheeseemme kuuluu 3 vauhdikasta poikalasta, 11-, 7- ja 6-vuotiaat. Keskimmäisellä pojistamme todettiin tyypin 1 diabetes syksyllä 2012, reilut kaksi vuotta D-taivalta siis takana! Hoito aloitettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa monipistoshoitona, mutta vaihdoimme tämän vuoden alussa insuliinipumppuhoitoon. Diagnoosi tuli meille, kuten […]