Yleinen 15.7.2015 Maaret Weide

40-vuotta yhteistä taivalta diabeteksen kanssa tulee tänä vuonna täyteen lokakuussa. Se on pitkä aika ja pitkä taival mihin tahansa verratessa. Matkaan mahtuu monenlaisia hoitotapoja ja hoitovälineitä. 1970-luvun alussa käyttöön oli tullut diabeetikoille ilmaiset hoitovälineet. Paljon ovat niistä vuosista hoitomuodot ja –välineet kehittyneet.  Neulat olivat silloin vielä pitkiä ja paksuja verrattuna nykyisiin 5-6 mm kertakäyttöneuloihin. Ruiskujen tilalle ovat tulleet insuliinikynät ja –pumput. Suht’koht’ hyvin olen tämän ”ominaisuuteni” kanssa silti pärjännyt kuluneet vuosikymmenet. Elämä tuo mukanaan kremppoja muillekin, niin on tullut minullekin ja kaikesta en syytä diabetesta.

Kuin sukututkimusta tekisi

”Levällään kuin Jokisen eväät” tuntuu diabetekseni historia olevan. Tai ainakin ristiin rastiin kulkevia laivojen purjeita ja vaijereita.Vuosiin on mahtunut monta eri hoitopaikkaa ja paikkakuntaa sen mukaan missä olen perheeni kanssa asunut. Itse ei ole tullut kaikkia epikriisejä arkistoitua, josko niitä edes kaikista kontrollikäynneistä on ollutkaan. Oman hoitohistorian kerääminen on kuin sukututkimuksen tekemistä. Pala sieltä, pala täältä, mutta kronologista kertomusta ei ole missään. Sukututkimuksenkin tekeminen tuntuu helpommalta.

Pissapöntön kanssa töihin

Käytössä olleet insuliinit ovat vaihtuneet ja kehittyneet samoin kuin verensokeritasojen seuranta. Ennen oli vain pissatikut kotikäytössä ja laboratorioon kerättiin parinlitran pönttöön yöpissa ja päiväpissa erikseen. Päiväpissa piti kerätä normaalina arkipäivänä, joten keräyspurkki otettiin mukaan työpaikalle. Nololtahan se tuntui, mutta vaihtoehtoa ei ollut. Ensimmäinen verensokerimittari 1980-luvulla tuntui kuin olisi astunut uuteen aikakauteen. Tosin sekin oli nykyisiin mittareihin verrattuna varsin alkeellinen, mutta iso edistysaskel kuitenkin. Se lisäsi hoitomotivaatiota potenssiin 100.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen insuliinini pistettiin kerran vuorokaudessa ja aina täsmälleen samaan klo-aikaan. Ruokailu rytmittyi insuliinin vaikutuksen perusteella ja ruoka punnittiin 5 gramman tarkkuudella. Kahlitsevaa oli elämä silloin verrattuna nykyisiin joustaviin monipistos- tai pumppuhoitoihin verrattuna. Mutta mennyt aika on opettanut arvostamaan nykyajan mahdollisuuksia ja lisännyt hoitomotivaatiota. Pitäisikö sanoa, että hoitomotivaatio on nyt potenssissa 300, kun pystyy itse seuraamaan hoitotasapainonsa kehittymistä ja vaikuttamaan siihen itse omilla valinnoillaan. Toki ongelmia tulee vastaan nykyäänkin, mutta neuvoja ja apua on saatavissa ihan eri tavalla sekä hoitohenkilökunnalta että netin vertaistukiryhmistä.

Kuinka tähän tultiin?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesähäät, uusi työpaikka, muutto maalta pääkaupunkiseudulle olivat isoja positiivisia asioita. Lokakuussa 1975 iski kova flunssa ja diabetes todettiin sen jälkeen. Tyypilliset oireet (pissattaa, nälättää, janottaa ja nainen laihtuu). Viikko sairaalassa ja sen jälkeen reippain mielin töihin, mutta voi sitä appelsiini parkaa, jonka olin pistänyt täyteen vettä opetellessani pistostekniikkaa. Se taitaa olla niitä harvoja asioita, joka on säilynyt samana tänä päivänäkin diabetekseen sairastuneiden hoidon alkumetreillä.

Olisipa aina ollut kanta.fi

Potilastiedon arkisto, Sähköiset reseptit, Omakanta ovat  käytössä lähes koko Suomessa. Nyt hoitohistoria tallentuu yhteen ja samaan paikkaan riippumatta siitä olenko käynyt lääkärin vastaanotolla diabeteksen vai jonkin muun vaivan takia. Sieltä löydän itsekin sairauteni historiatiedon laboratoriokokeiden tuloksista lähtien. Apteekkiin en tarvitse enää paperireseptejä, kun apteekki löytää ne Kela-korttini tiedoilla. Riippumatta siitä miksi käyn lääkärissä tai menen vaikkapa leikkaukseen, niin kaikki lääke- ja sairaustietoni löytyvät samasta paikasta.

Ja mihin sitävanhaa  historiatietoa oikeastaan tarvitsenkaan? Uteliaisuuttani ja kerratakseni omaa hoitohistoriaani. tärkeämpää on, että tämän hetkinen hoitotaustani löytyy.

Paljon mielenkiintoisempaa on jatkaa sukututkimusta, jonka tiedot myöskin ovat ”levällään kuin Jokisen eväät”.

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä